Carborundia: "Asennetta"

Lainaus Aino-Kaarina Pajarin blogista Carborundia:

Käväisin tuossa jokunen aika sitten työnvälitystoimistossa. Työ oli mielessä apurahan loputtua, säännöllistä tienestiä vailla ihminen.
Ensimmäiseksi kysytään minulta että mistäs sinä sitten päivärahaa aiot hakea, liitosta vaiko Kelalta. Puolella sanallakaan ei vihjaistu, saati tiedusteltu tai opastettu että mistäs niitä töitä meinaat. Paperinipun kanssa poistuin vaiteliaana, oli lomaketta annettu täytettäväksi, palautuskuorella varustettuna, kaikki niitä päivärahoja varten, ei töitä varten.

Lue loput Aino-Kaarina Pajarin blogista Carborundia.

Naamakirjassa ollaan!

Tatusotu päivitti itsensä myös Facebookiin.

Munkkiniemestä Kontulaan - eli kuinka kenestä tahansa voi tulla asunnoton ja köyhä

Julkaisemme kaksi Tatusotu-blogin lukijan anonyymiä tarinaa, joiden teemana on se, miten kenestä tahansa voi tulla asunnoton ja köyhä.

***

"Haluaisin kertoa, kuinka ystävälleni ”Kaukolle" kävi avioeron jälkeen. Kaukon luottotiedot olivat menneet, asunto Munkkiniemessä oli vaimon nimissä, ja kun vaimo erossa muutti pois, oli Kaukonkin muutettava.

Kauko meni sosiaalivirastoon ja kertoi ongelmastaan: hän ei voinut saada vuokra-asuntoa, koska luottotietoja ei ollut. Samalla Kauko tuli maininneeksi, että asuu tauluvarastossaan Hakaniemessä. Tila oli vuokrattu Kaukolle varastotilaksi, joten periaatteessa hän ei olisi saanut siinä asua. Osoitteekseen Kauko ilmoitti "Poste restante Hki 10".

Kauko oli työtön, rahaton ja vailla peseytymismahdollisuuksia. Kellarin ulko-ovi lukittiin illalla kahdeksan jälkeen, koska Kaukon epäiltiin asuvan kellarikomerossa. Ainoa uloskäynti illalla kahdeksan jälkeen oli pieni ikkuna pihan puolella. Siitä Kaukon oli ryömittävä, jos halusi ulos.

Kun Kauko oli asustellut varastossa vuoden päivät, tulivat sosiaalivirkailijat tarkistuskäynnille. He antoivat Kaukolle neuvon mennä töihin ja hankkia itselleen asunnon. Muuta apua heiltä ei tullut.

Tarinalla on silti onnellinen loppu: Kaukon ystävä antoi luottotietonsa menettäneen Kaukon vuokrata nimissään pienen yksiön.

Toinen ystäväni, kuvataitelija, sai potkut mainostoimistosta jouduttuaan viikoksi sairaalaan pahoinpitelyn takia. Hän oli mennyt tappeluun väliin, pelastamaan ystäväänsä pahoinpitelyltä, mutta loukkaantui itse niin pahasti, että joutui sairaalaan. Kun ystäväni kertoi työnantajalle poissaolonsa syyn, työnantaja totesi ykskantaan, että "tuollaisia tappelupukareita ei täällä tarvita".

Kaverini lähti saman tien, järkyttyneenä työnantajansa reaktiosta.

Muutaman kuukauden ajan hän aneli työttömyyskorvauksia - huonolla menestyksellä. Työvoimaviranomainen katsoi, että potkut oli itse aiheutettu, ja ystäväni joutui kuuden viikon karenssille, jolta työttömyysturvaa ei maksettu. Sosiaalitoimistokaan ei myöntänyt toimeentulotukea vaan Kaukoa käskettiin menemään töihin. Töitä vain ei kertakaikkiaan ollut - elettiin lamavuotta 1990.

Kun ystäväni oli aikansa juossut luukulta toiselle, hän pääsi vihdoin nauttimaan työttömyyspäivärahasta ja toimeentulotuesta. Mutta toisin olisi käynyt, jos ystäväni olisi kertonut olevansa kuvataiteilija: hän olisi jäänyt sosiaaliturvan ulkopuolelle, koska viranomaiset olisivat todennäköisesti tulkinneet hänen taiteilijana ”työllistyvän itse omassa työssään”. Hänet olisi jätetty ilman työmarkkinatukea sillä perusteella että työllisti itsensä eikä siksi ollut työmarkkinoiden käytettävissä.

Tahdon vain sanoa, että ihminen voi jäädä ilman asuntoa, työtä ja toimeentuloa monesta eri syystä. Voi monesti olla kiinni sattumasta, miten itse kullekin täällä käy. Siksi ainakin sosiaaliturvan pitäisi olla aukoton, ettei kukaan kohtalon oikutellessa pääse putoamaan turvaverkon läpi."

"Taide sai uuden kehitysohjelman" (Helsingin Sanomat 13.1.2011)

Sivistysvaliokunta julkaisi mietintönsä kulttuuriselonteosta. Esillä on sekä erinomaisia että epäilyttäviä tavoitteita. Ensin mainituista etenkin se, että vihdoin huomioidaan itsensä työllistävien luovien alojen harjoittajat (ks. * viestin lopussa); viimeksi mainituista ennen kaikkea ns. "taiteen edistämiskeskus".

Linkki sivistysvaliokunnan mietintöön 11/2010 vp.

Linkki valtioneuvoston selontekoon kulttuurin tulevaisuudesta.

* * *

Eduskunnan tiedote asiasta 11.1.2011

Sivistysvaliokunta vahvistaisi taiteilijoiden sosiaaliturvaa

Eduskunnan sivistysvaliokunnan mielestä valtioneuvoston kulttuuriselonteko antaa hyvän lähtökohdan taiteen ja kulttuurin merkityksen vahvistamiseen. Valiokunta vahvistaisi kuitenkin muun muassa taiteilijoiden sosiaaliturvaa.

Sivistysvaliokunta hyväksyi selontekoa koskevan mietintönsä 11. tammikuuta (SiVM 11/2010 vp - VNS 4/2010 vp).

Valiokunnan mielestä kulttuuriselonteossa on esitetty paljon hyviä toimenpiteitä ja se antaa hyvät lähtökohdat taiteen ja kulttuurin merkityksen vahvistamiseen tulevaisuudessa. Valiokunta esittää kuitenkin eduskunnan hyväksyttäviksi kahdeksaa kannanottoa, joilla valiokunnan mielestä voidaan valtion toimenpitein tukea ja parantaa taiteen ja kulttuurin elinvoimaisuutta Suomessa.

Valiokunta ehdottaa, että taiteilijoiden sosiaaliturvaa olisi kehitettävä niin, että nykyistä suurempi osa taiteilijoista saadaan sosiaaliturvan piiriin. Kulttuurialan sosiaali- ja työttömyysturvaan ja eläkekysymyksiin liittyvät erityiskysymykset pitäisi ratkaista niin, että mahdollisimman moni työllistymisen este voidaan poistaa. Lisäksi olisi valmisteltava esitys taiteen keskustoimikunnan muuttamiseksi taiteen edistämiskeskukseksi.

Sivistysvaliokunta ehdottaa lisätoimia ns. nettipiratismin estämiseksi ja digitaalisen aineiston laillisen käytön edistämiseksi. Taiteilijoiden toimeentuloa voitaisiin tukea myös hyvitysmaksujärjestelmää kehittämällä ja uudistamalla. Maksun ulkopuolella ovat tällä hetkellä muun muassa navigaattorit, matkapuhelimet, tietokoneet ja kämmentietokoneet sekä pelikonsolit.

Valiokunta pitää tärkeänä, että rakennushankkeita toteutettaessa edistetään luovuutta ja visuaalisesti kiinnostavaa ympäristöä toteuttamalla ns. prosenttiperiaatetta eli jyvittämällä tietty osa hankkeen kustannuksista taidehankintoihin. Myös kansallisessa muotoiluohjelmassa olisi otettava huomioon palvelumuotoilu, käyttäjälähtöisyys ja kestävä kehitys.

Sivistysvaliokunta vahvistaisi myös taito- ja taideaineiden asemaa perusopetuksessa ja opettajankoulutuksessa.

* * *

Helsingin Sanomat (13.1.2011) kirjoittaa asiasta tämänpäiväisellä kulttuurisivulla näin:

Taide sai uuden kehitysohjelman

Eduskunnan sivistysvaliokunta listasi taidelait, jotka vaativat uusimista.

Kuten voidaan huomata, jutun on kuvituksena on käytetty Tatusotu-mielenosoitusta neljän vuoden takaa 2.3.2007. (Videoita mielenosoituksesta sivupaneelissa!)

Vastaava HS:n nettiuutinen eiliseltä (12.1.2011):
Sivistysvaliokunta: Taiteilijoille sosiaaliturva ja nettipiratismi kuriin

* * *

* Ote sivistysvaliokunnan mietinnöstä:

Itsensä työllistävät luovien alojen harjoittajat. Itsensä työllistävät luovien alojen harjoittajat toimivat tyypillisesti palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastossa tai näitä yhdistellen. He eivät ole perinteisessä yhden työnantajan työsuhteessa.

Nykyisin itsensä työllistävä luovan työn tekijä voi olla eri viranomaisten näkökulmasta riippuen palkansaajan asemassa, yksinyrittäjä, opiskelija, apurahan saaja tai työtön. Pahimmillaan sosiaali- ja työttömyysturvajärjestelmä voi jopa estää itsensä työllistämistä työttömyysturvan heikkenemisen uhatessa.

Tästä itsensä työllistämisestä palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastossa on muodostunut ns. kolmas tie, joka on monille toimijoille riittävä ja mielekäs tavoite. Kaikesta luovasta taloudesta ja ammatin harjoittamisesta ei tarvitse syntyä kasvuyrittäjyyttä, eikä aina ole mahdollista syntyä työsuhdetta. Toisaalta kolmannen tien kulkijoita tarvitaan, jotta luodaan pohjaa kasvuyrityksille. Monipuoliset luovien alojen toimijoiden verkostot ovat kasvualustoja uusille innovaatioille ja siten myös uusille kasvuyrityksille.

Valiokunta korostaa selonteon toimenpide-ehdotusta siitä, että tunnistetaan luovan työn erityisluonne (työsuhde -ammatinharjoittajuus -yrittäjyys) ja kehitetään sen edellytyksiä, kuten koulutusta, työtiloja sekä viranomaiskohtelua, toimeentuloa ja työllistymistä. Samoin valiokunta pitää välttämättömänä sitä, että tehdään kattava selvitys kulttuuritoimialan verotuspolitiikan kokonaisuuden kehittämisestä (verotuksen jaksotus, arvonlisäverokohtelu, taidehankintojen verohuojennukset, verotuskohtelun alueellinen yhdenmukaisuus).

Työehtosopimusten ulkopuolelle jäävien asema

Tervetuloa seminaariin:

Sopimaton?
Työehtosopimusten ulkopuolelle jäävien asema

Tiistaina 8.2.2011 klo 13-16 Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen auditoriossa, Revontulentie 6, Espoo

Suomessa on noin 160 000 yksin toimivaa yrittäjää. Näistä yrittäjistä yli kolmasosa ei kuulu ammattiliittoon tai Suomen yrittäjiin. Kun heidän etujaan ei aja kukaan, uhkaa heitä työehtosopimusten ja usein myös sosiaaliturvan ulkopuolelle jääminen. Esimerkiksi yrittäjien lomat, sairausajan korvaukset ja työttömyysturva ovat vähäisiä, jopa olemattomia.

Seminaarissa tarkastellaan yrittäjien ja muiden epävarmassa työssä työskentelevien asemaa kahden teeman kautta. Teemat ovat sopimusyhteiskunnan muutos ja edunvalvonta. Molemmista teemoista etsitään tavoitteita yrittäjien aseman parantamiseksi.

Seminaari on suunnattu erityisesti ammattiliittojen edustajille ja lainsäädännön valmistelijoille ja päättäjille.

Seminaari on osa STTK:n ja TJS Opintokeskuksen Unelmia uudesta työstä -hanketta. Sen tavoitteena on tukea epävarmassa työssä työskenteleviä ja parantaa heidän työehtojaan. Hanke saa rahoitusta
Euroopan sosiaalirahastosta.

Ilmoittautuminen: 31.1.2011 mennessä verkon kautta
www.tjs-opintokeskus.fi/koulutus/kurssit (käytä hakua)

Lisätietoja:
Unelmia uudesta työstä -hankkeen vetäjä,
kehittämisasiantuntija Sikke Leinikki, TJS Opintokeskus,
sikke.leinikki@tjs-opintokeskus.fi, puh. 045 6350 673

Ohjelma

Seminaarin juontajana ja paneelikeskustelujen vetäjänä toimii tuottaja, toimittaja Marketta Mattila

Seminaarin avaus Markku Salomaa, johtaja, STTK

Sopimusyhteiskunnan muutos ja tulevaisuuden tavoitteet

Alustus Leila Kostiainen, pääsihteeri, STTK

Paneelikeskustelu, osallistujat:
Tuire Santamäki-Vuori, puheenjohtaja, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL
Outi Alanko-Kahiluoto, kansanedustaja, Vihreät
Henri Virtanen, yhteyspäällikkö, Maatalousyrittäjien eläkelaitos
Pekka Lehto, Eettiset yrittäjät ry
Leila Kostiainen, pääsihteeri, STTK
Edunvalvonta ja tulevaisuuden tavoitteet
Alustus Petri Savolainen, edunvalvontajohtaja, Journalistiliitto

Paneelikeskustelu, osallistujat:
Anu Suoranta, hankekoordinaattori, SAK
Jukka Maarianvaara, edunvalvontajohtaja, Tehy ry
Salla Luomanmäki, toiminnanjohtaja, Akavan Erityisalat ry
Petri Savolainen, edunvalvontajohtaja, Journalistiliitto

Sanataiteilijaryhmä Sananjalka
Runorakkautta, ajatuksia, säveliä, kuvia, tarinoita, ajatuskiteitä, aavistuksia.

Kahvitarjoilu

********************************************************************************************

Tutustu myös julkaisuun
Yksin sovittu. Osapuolet luottamus ja työmarkkinalogiikka.

Kirjassa tutkijat ja kokeneet työmarkkinatoimijat pohtivat, millä keinoin voidaan rakentaa yhdenvertainen, sosiaalisesti oikeudenmukainen ja turvallinen työelämä, kun tulopoliittista sopimista ei enää ole. Kirjoittajat kokoavat uusia työn teettämisen ja tekemisen tapoja sekä määrittelevät uudelleen ammattiyhdistysliikkeen edustajien ja työnantajien vakiintuneita käytäntöjä.
Kirjan ovat toimittaneet Anu Suoranta ja Anu-Hanna Anttila. Julkaisija Vastapaino.

Turvaa työelämän väliinputoajille

TIEDOTE 29.11.2010

TURVAA TYÖELÄMÄN VÄLIINPUTOAJILLE

Työtä tehdään yhä useammin perinteisen palkkatyösuhteen ja yrittäjyyden välimaastossa. Yhä suurempi osa työllistää itsensä myymällä omaa osaamistaan ja työtään. Tähän joukkoon kuuluu muun muassa toimittajia, koodaajia, kääntäjiä, tulkkeja, taiteilijoita, siivoojia ja hoitoalan ammattilaisia. Jo kolmasosa suomalaisista on joko epätyypillisessä työmarkkina-asemassa tai työttömänä. Lainsäädäntö ei kuitenkaan ole ajan tasalla. Päinvastoin, palkkatyön ja yrittäjyyden välillä työskentelevistä on tulossa oikeudettomien ja alipalkattujen joukko.

Työ- ja sosiaalilainsäädännön päivittämistä vastaamaan nykyisen työelämän moninaisuutta vaadittiin Lasipalatsin keskustelutilaisuudessa, jonka oli koolle kutsunut Tatusotu-verkosto.

- Remontin voisi aloittaa työttömyysturvajärjestelmän korjaamisesta. Nykyisin järjestelmä on liian jäykkä reagoidakseen riittävän nopeasti itseään työllistävien alati muuttuvaan työmarkkina-asemaan – työtä saatetaan tehdä tänään yrittäjämuotoisesti ja huomenna työsuhteessa. On tutkittava, voisiko palkansaajien työttömyyskassa avata myös itsensä työllistäjille, sanoo Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto.

- Palkansaajan sosiaaliturvan voi jo nyt säilyttää kuulumalla työosuuskuntaan, tämä mahdollisuus on turvattava kaikille itsensä työllistäville, jatkoi Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso.

- Tarvitaan työlainsäädännön perkaus, jotta rakenteellinen epäoikeudenmukaisuus saadaan kitkettyä. Reilu työelämä ja lainsäädäntö kohtelevat erilaisissa työsuhteissa olevia tasapuolisesti. Jokaisella tulee olla esimerkiksi mahdollisuus työnantajan tarjoamaan henkilöstökoulutukseen työsuhteesta riippumatta. Ammattitaidon ylläpito on parasta muutosturvaa työelämän muutoksia vastaan, sanoo Toimihenkilöliitto ERTOn puheenjohtaja Tapio Huttula.

- Itsensä työllistävien asema vaatii pikaista korjaamista. Ihmisiä ei saa jättää yksin taistelemaan toimeentulostaan ja oikeuksistaan. Eri tahojen on yhdessä ryhdyttävä ajamaan itsensä työllistävien asemaa. Tatusotu-liikkeen aikaansaannokset esimerkiksi apurahansaajien aseman parantamiseksi ovat osoittaneet, että porukalla saa aikaan enemmän, Teatteri- ja mediatyöntekijät TeMen talouspäällikkö Aulikki Raatikainen sanoo.

Lisätietoja:
Tatusotu-verkosto, http://tatusotu.blogspot.com
Outi Alanko-Kahiluoto 050 5121727, outi.alanko-kahiluoto@eduskunta.fi
Dan Koivulaakso 044 5066613, dan@vasemmistonuoret.fi
Aulikki Raatikainen, 09 2511 2144, aulikki.raatikainen@teme.fi
Tapio Huttula, 040 5637 944, tapio.huttula@erto.fi

Keskustelutilaisuus itsensä työllistävien toimeentulosta

Palkkatyön ja yrittäjyyden välillä työskentelevistä on tulossa oikeudettomien ja alipalkattujen joukko. Näiden 2000-luvun työmarkkinoiden torppareiden asemasta keskustellaan maanantaina 29.11. klo 16.00 – 17.45 Lasipalatsin kohtaamispaikassa.

Keskustelussa kuullaan Erityisalojen toimihenkilöiden liiton (ERTOn) puheenjohtajan Tapio Huttulan, Teatteri ja Mediatyöntekijöiden (TeMe) talouspäällikön Aulikki Raatikaisen lyhyet alustukset, joita kommentoivat Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto ja Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso. Tilaisuuden juontaa sarjakuvataiteilija Kaisa Leka.

Lue Outin ja Danin HS Sunnutaidebatissa (21.11.) julkaistu teksti aiheesta Outin kotisivuilta tai Danin sivuilta.

Taustaa:
Kolmasosa työmarkkinoilla olevista suomalaisista on työttömänä tai epätyypillisessä työmarkkina-asemassa. Työtä tehdään yhä useammin perinteisen palkkatyösuhteen ja yrittäjyyden välimaastossa. Yhä suurempi osa työllistää itsensä myymällä omaa osaamistaan ja työtään. Tähän joukkoon kuuluu muun muassa toimittajia, koodaajia, kääntäjiä, tulkkeja, taiteilijoita, siivoojia ja hoitoalan ammattilaisia.

Tärkeintä on päivittää työ- ja sosiaalilainsäädäntö vastaamaan nykyisen työelämän moninaisuutta. Remontin voisi aloittaa työttömyysturvajärjestelmän korjaamisesta. Nykyisin järjestelmä on liian jäykkä reagoidakseen riittävän nopeasti itseään työllistävien alati muuttuvaan työmarkkina-asemaan – työtä saatetaan tehdä tänään yrittäjämuotoisesti ja huomenna työsuhteessa.

Järjestää:
Tatusotu-verkosto

Merkittävä ennakkopäätös taiteilijoiden verotukseen

Verottajalla on ollut taipumus käsitellä taiteilijoita välillä harrastelijoina, välillä ammattitaiteilijoina, ilman mitään johdonmukaista logiikkaa. Harrastelijahan ei esimerkiksi saa samanlaisia verovähennyksiä kuin ammattilainen. Tähän liittyen KHO:n päätös (31.12.2009, KHO:2009:106) erään ikääntyneen liittoon kuuluvan taiteilijan veroasiasta on merkittävä.

Taidemaalariliitto on pitänyt asiaa tärkeänä ja ajanut asiaa KHO:een asti. Päätöksessä on hyvin otettu huomioon taiteilijan koko ura: koulutus, järjestön jäsenyys sekä monivuotinen taiteellinen toiminta. Vaikka taitelijalla oli kyseisenä vuonna pienet teosmyyntitulot, sai hän vähentää taiteellisen toiminnan menot kokonaisuudessaan verotuksessaan. Koska teosmyyntitulot eivät riittäneet kattamaan menoja, verovähennys voitiin loppuosaltaan ulottaa taiteilijan saamiin työeläketuloihin.

KHO:n päätös on erittäin tärkeä ikääntyneille taiteilijoille. Ammattitaiteilijuuden tulee säilyä verotuksessa, vaikka ikää karttuu ja myyntitulot pienenisivät. Myös muun ikäiset taiteilijat voivat vedota ratkaisuun, jos esimerkiksi verottajan kanssa tulee erimielisyyksiä siitä, miten ammattitaiteilijuus määritellään. Lisäksi ratkaisu tullaan julkaisemaan seuraavassa verohallinnon henkilöstöverotuksen käsikirjassa.

Asiasta voi tarkemmin tiedustella taidemaalariliiton pääsihteeriltä Terhi Aaltoselta.

Todella suuri kiitos taiteilijalle ja taidemaalariliitolle taistelustaan taiteilija-veronmaksajan puolesta.

Nella Keskisarja, kuvataiteilija

Holhoamisesta kannustamiseen!

Helsingin Sanomat uutisoi tänään, että jo tuhannet suomalaiset opiskelevat työttömyyskorvauksella.

Oikeus opiskella työttömänä on erinomainen uudistus. Ei ole järjettömämpää kuin pakottaa työttömät ihmiset toimettomuuteen, olemaan "työmarkkinoiden palveluksessa", tosin ilman työtä ja toimeentuloa.

Ehtona työmarkkinatuen saamiselle opiskelun aikana on se, että työ- ja elinkeinotoimistoon pitää se opiskelua hyödyllisenä ja uskoo sen parantavan työnsaantimahdollisuuksia. Tämä antaa yksittäiselle virkailijalle melkoisen suuren vallan. Lain toimivuutta onkin tarpeen seurata, jotta kansalaiset eri paikkakunnilla ja TE-toimistojen alueilla tulevat tasapuolisesti kohdelluiksi.

Väitöskirja apurahakirjailijuudesta

Ohessa tiedote tuoreesta väitöstutkimuksesta, joka käsittelee kirjallisuuden apurahoitusta Suomessa. Tutkimuksesta on uutisoitu mm. täällä.


* * *


TIEDOTE 31.8.2010

Ensimmäinen tutkimus kirjallisuuden apurahoituksesta Suomessa

4.9. väittelevän FM Elina Jokisen (s. 1978) tutkimuksen mukaan tukijärjestelmä on vakiinnuttanut "vapaana kirjailijana" toimimisen kirjailijantyön ihannemalliksi Suomessa.

Suomen kirjailijat ovat pätkätyöläisiä

Kirjailijoiden mielestä apurahan tärkein merkitys on taata työ- ja keskittymisrauha intensiivisen kirjoittamisen vaiheen aikana.

- Kirjailijantyön kannalta olisi parempi, että apurahakaudet olisivat useamman vuoden mittaisia. Lyhyet apurahat saattavat toisinaan toimia jopa tarkoitustaan vastaan: kirjoitusprosessille jatkuva apurahojen hakukierteessä eläminen ei ole hyväksi, Jokinen pohtii.

Suomessa ei ole enää 1990-luvun puolivälin ja 15-vuotisten taiteilija-apurahojen lakkauttamisen jälkeen ollut pitkäkestoista taiteilijatukea, toisin kuin muissa Pohjoismaissa.

Apurahoistaan kirjailija tunnetaan

Useimmat kirjailijat pitävät tärkeimpänä onnistumisensa mittarina kirjallisuuden asiantuntijoiden ja kollegoiden arvostusta. Hyvät lehtiarvostelut koetaan usein tärkeämmiksi kuin hyvät myyntiluvut. Myös laadullisin perustein jaettavista apurahoista on tullut tärkeä ammattitaidon mittari. Valtion taiteilija-apurahalla on kirjailijalle symbolista arvoa: kirjailija kokee olevansa "valtion hyväksymä kirjailija" ja oikeutettu jatkamaan työtään.

2000-luvun itseään markkinoiva kirjailija

Nykykirjailijan ammattitaitoon kuuluu kyky toimia monipuolisesti kirjallisuuden kentällä sekä myös markkinoida itseään. Tämä kertoo kirjailijaihanteen muuttumisesta. Sekä kirjailijoiden että päättäjien kokemukset, apurahapäätökset ja niitä koskeva lehtikirjoittelu todentavat, että vapaan kirjailijan ihanteen rinnalle on noussut "postmoderni ammattikirjailija", joka suhtautuu luomistyöhön ja kirjan markkinointiin ammattimaisen viileästi, romantisoimatta.

Nykyinen julkisen tuen järjestelmä on toiminut 1970-luvun alusta lähtien. Taiteilija- ja kirjastoapurahat ovat kirjallisuuden alan valtion suoran taiteilijatuen merkittävimmät tukimuodot sekä määrällisesti että asemaltaan. Valtion ½, 1-, 3- ja 5-vuotisten taiteilija-apurahojen lisäksi kirjailijat voivat saada apurahoja myös alueellisilta taidetoimikunnilta, kunnilta ja kaupungeilta sekä yksityisiltä säätiöiltä ja rahastoilta.

***

Elina Jokinen aloitti 2003 kirjallisuuden yliopistonopettajana Jyväskylän yliopistossa. Samalla käynnistyi väitöstutkimus, jota tekijä on valmistellut Suomen Kulttuurirahaston ja Emil Aaltosen Säätiön tukemana. Tutkimustyön ohessa Jokinen on opettanut äidinkieltä ja kirjallisuutta niin peruskoulu- kuin yliopistotasolla sekä kirjoittanut kirjallisuus- ja kasvatusalan lehtiin. Jokinen on myös äidinkielen ja kirjallisuuden sensori. Jokinen on kerännyt tutkimukseensa tietoja 200 suomalaiselta kirjailijalta.

Elina Jokinen: Vallan kirjailijat. Valtion apurahoituksen merkitys kirjailijoille vuosituhannen vaihteen Suomessa.
Avain
ISBN 978-951-692-761-2, nidottu, 523 s.
http://www.avain.net/

Arvostelukappaleet:
Anna-Riikka Carlson, anna-riikka.carlson[at]avain.net, 040 778 1149

FM Elina Jokisen kirjallisuuden väitöskirjan tarkastustilaisuus järjestetään 4.9.2010 Jyväskylän yliopistossa. Vastaväittäjänä professori emeritus Juhani Niemi ja kustoksena professori emerita Leena Kirstinä (Jyväskylän yliopisto).

Lisätietoja:
Elina Jokinen e.jokinen[at]kotiposti.net, puh. 040 522 6940
http://www.kolumbus.fi/elinajokinen

Jyväskylän yliopiston tiedottaja Liisa Harjula, puh. (014) 260 1043, tiedotus[at]jyu.fi, josta saa väittelijän kuvan sähköisessä muodossa.

Selvitys ehdottaa taiteilijoille työllisyysapurahaa (HS 25.8.)

Helsingin Sanomien (25.8.2010) uutinen Tarja Cronbergin selvityksestä, jossa hän ehdottaa taiteilijoiden työttömyysturvan korvaamista työmarkkinatuen suuruisella työllisyysapurahalla, jota haettaisiin starttirahan tapaan, on herättänyt HS:n keskustelupalstalla - kuten arvata saattaa - paljon keskustelua.

YLEn uutinen (25.8.) "Taiteilijan teoksista tulee vasta puolet tuloista" tässä.

Selvitys "Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo" löytyy täältä.

"Apurahansaajien eläkelaki on pääosin onnistunut" (HS 26.8.)

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Melan asiakaspalvelujohtaja Antti Huhtamäki vastaa Antti Tanskasen kirjoitukseen apurahansaajia koskevista eläkelain ongelmista.

"Apurahansaajan vakuutusta koskeva laki on huono" (HS 17.8.2010)

Antti Tanskanen kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidesivulla 17.8. apurahansaajiin sovellettavan maatalousyrittäjien eläkelain ongelmista. Laki ei hänen mukaansa vastaa tutkimustyön todellisuutta.

Ministeri Hyssälä - eikö tosiaan tarvetta päivittämiselle?

Tein sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälälle kirjallisen kysymyksen itsensä työllistävien sosiaali- ja työttömyysturvasta. Kysyin ensinnäkin, mitä sosiaali- ja terveysministeriössä on tehty itsensä työllistävien oman sosiaali- ja työttömyysturvan järjestämiseksi. Toiseksi kysyin, onko ministeriössä valmiutta käynnistää selvitys lainsäädännön päivittämiseksi siten, että se ottaa huomioon myös itsensä työllistävät ja muut ns. epätyypillistä työtä tekevät.

Ministerin vastaus on nihkeä. Tarvetta tarkastella työttömyysturvalainsäädäntöä itsensä työllistävien näkökulmasta ei ministerin mukaan ole. Perusteluna luetellaan joukko jo tehtyjä uudistuksia ja todetaan lopuksi, että uusien kategorioiden luominen perinteisten palkansaajien ja yrittäjien rinnalle tekisi lainsäädännöstä entistä monimutkaisempaa.

Työelämän kahtiajako yrittäjiin ja palkansaajiin on nopeasti murtumassa. Palkan ansaitsemisen ja yrittäjyyden välimaastossa työtä tekeviä, ns. itsensä työllistäviä on työmarkkinoilla jo arviolta 130 000.

Sosiaaliturvalainsäädäntöä ei kuitenkaan ole riittävästi päivitetty vastaamaan muuttunutta tilannetta. Lainsäädäntö perustuu edelleen palkansaaja-yrittäjä-dualismiin, johon itsensä työllistävät eivät sovi. Koska välimuotoja ei ole, itsensä työllistävät tulkitaan joko palkansaajiksi tai yrittäjiksi riippumatta siitä, mikä tulkinta vastaa todellisuutta tai olisi henkilön edun mukaista.

Nykyisin itsensä työllistävät rinnastetaan työttömyysturvassa yleensä yrittäjiin. Niinpä, halutessaan työttömyysturvan piiriin, heidän tulee liittyä yrittäjien työttömyyskassaan YEL:iin.

YEL-järjestelmä on kuitenkin usein pienillä tuloilla itsensä elättäville itsensä työllistäville kohtuuttoman kallis. Yrittäjähän maksaa työttömyysturvansa kokonaan itse (palkansaajilla työnantaja maksaa siitä osan), ja näin joutuu tekemään myös yrittäjään rinnastettava itsensä työllistävä.

Tilanteen parantamiseksi on ehdotettu, että itsensä työllistävän toimeksiantaja voisi maksaa osan työttömyysturvasta - mikä osaltaan vähentäisi työn teettämistä palkkasuhteen sijaan toimeksiantona, sosiaaliturvamaksujen karttamisen toivossa.

Kalleuden ohella toinen merkittävä ongelma koskee työttömyysturvan saamisen ehtoja. Yrittäjien työttömyysturvaan kuuluu yritystoiminnan päättymistä seuraava 4 kuukauden karenssi. Jotta tämä ei lankeaisi myös itsensä työllistäville on lainsäädäntöön luotu palkansaajiin rinnastettavien yrittäjien kategoria. Tähän kategoriaan kuulumisen edellytys on kuitenkin se, että tekee työtä pääsääntöisesti yhdelle toimeksiantajalle, mikä ei ole tilanne esimerkiksi freelancereiden kohdalla. Näin ollen nykyinen palkansaajiin rinnastettavien yrittäjien kategoria ei riittävällä tavalla kata koko itsensä työllistävien kenttää.

Ministeri Hyssälän ja muiden lainsäätäjien on ymmärrettävä, että erilaiset työllistämisen tavat tulevat entisestään yleistymään ja lainsäädännön pitää vastata tähän kehitykseen.

Kysymyksen ja vastauksen kokonaisuudessaan voit lukea eduskunnan sivuilta.

Eduskunnassa keskustellaan taideaineiden tulevaisuudesta

Eduskunnan Arkadia -seura järjestää keskustelutilaisuuden "Perusopetuksen tuntijako muuttuu - mitä tapahtuu taideaineille?" eduskuntatalon auditoriossa to 25.3. klo 17.00

Eduskunnan turvajärjestelyjen takia ilmoittautuminen on välttämätöntä 24.3. mennessä timo.turja@eduskunta.fi tai Sanna Salo 09-432 4005; Timo Turja 09-432 3403.

TERVETULOA!

Ohjelma:

Avaussanat
Arkadia - seuran puheenjohtaja, kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto

Kasvatus, kulttuuri ja taide tulevaisuuden yhteiskunnassa
Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtaja Leif Jakobsson

Mitä me vaadimme?
Tekstiiliopettajaliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja Jaana Inki
Koulujen musiikinopettajat ry:n hallituksen puheenjohtaja Johanna Nurmesniemi-Heino
Kuvataideopettajat ry:n hallituksen puheenjohtaja Hannele Parviala

Taiteilija taidekasvattajana
Tanssija, koreografi Hanna Brotherus
Valokuvaaja, taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolainen

Kansanedustajien kommenttipuheenvuorot
Tuomo Hänninen (kesk), Tuula Peltonen (sd), Heli Järvinen (vihr), Sari Palm(kd) (muiden puolueiden edustajat varmistuvat myöhemmin)

Keskustelua

Loppusanat
Arkadia -seuran puheenjohtaja, kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto

Kahvitarjoilua

***

Turvatarkastusten tähden paikalle kannattaa saapua hyvissä ajoin. Sisäänpääsy Mannerheimintieltä katsottuna eduskuntatalon vasemmanpuoleisesta yleisösisäänkäynnistä.

Puheenvuorojen ja keskustelun kokonaiskesto on arviolta puolitoista tuntia.

***

Eduskunnan Arkadia-seura on yhdistys, jonka tarkoituksena on luoda edellytyksiä kansanedustajien ja kulttuurielämän edustajien väliselle yhteydenpidolle sekä edistää maamme kulttuurioloja, kulttuuripoliittista keskustelua ja jäsenkunnan laaja-alaista kulttuurin tuntemusta.

Itsensä työllistävien sosiaaliturva

Jätin viime viikolla sosiaali- ja terveysministeriön vastattavaksi kirjallisen kysymyksen ns. itsensä työllistävien työttömyys- ja sosiaaliturvan parantamisesta.

KIRJALLINEN KYSYMYS
Itsensä työllistävien sosiaali- ja työttömyysturva
Eduskunnan puhemiehelle

Suomalaisilla työmarkkinoilla on käynnissä suuri murros, jossa ennen tyypilliset työnteon muodot ovat käymässä harvinaisiksi ja epätyypillisinä pidetyt työsuhteet yleistyvät. Jatkuvat ja kokoaikaisen työn sijaan työtä tehdään yhä useammin määrä- ja osa-aikaisesti, vuokratyönä tai projektityönä.

Perinteinen työvoiman kahtiajako yrittäjiin ja palkansaajiin on myös murtumassa. Kasvava joukko ihmisiä tekee työtä palkansaajuuden ja yrittäjyyden välimaastossa, itsensä työllistäen. Itsensä työllistäviä on työmarkkinoilla jo arviolta 130 000.

Sosiaaliturvalainsäädäntöä ei kuitenkaan ole riittävästi päivitetty vastaamaan muuttunutta tilannetta. Lainsäädäntö perustuu edelleen palkansaaja-yrittäjä-dualismiin, johon itsensä työllistävät eivät sovi. Koska välimuotoja ei ole, itsensä työllistävät tulkitaan joko palkansaajiksi tai yrittäjiksi riippumatta siitä, mikä tulkinta vastaa todellisuutta tai olisi henkilön edun mukaista.

Esimerkiksi työttömyysturvan osalta itsensä työllistävät tulkitaan kategorisesti yrittäjiksi. Yrittäjien työttömyysturva palvelee itsensä työllistäviä kuitenkin huonosti. Se on palkansaajan turvaa kalliimpi ja sen ehdot muutenkin tiukemmat, koska yrittäjän katsotaan mahdollisella voitollaan voivan kompensoida mahdolliset riskit. Itsensä työllistävien ansiot ovat kuitenkin järjestelmällisesti yrittäjää ja jopa palkansaajaa pienemmät. Työsuhteen muoto saattaa myös vaihdella yrittäjyyden ja palkansaajuuden välillä lyhyenkin ajan kuluessa, mihin työttömyysturva ei ehdi reagoida.

Nykyisellään itsensä työllistävien ei usein kannatakaan vakuuttaa itseään yrittäjäkassassa, koska turva on liian kallista eikä sitä tarvitessa edes saa. Näin ollen itsensä työllistävillä ei usein käytännössä ole sosiaaliturvaa lainkaan.

Oikeuden sosiaaliturvaan pitäisi kuitenkin toteutua työnteon muodosta riippumatta. Sosiaaliturvalainsäädäntöä on päivitettävä niin, että se tunnistaa erilaiset työn teettämisen ja tekemisen muodot..

Itsensä työllistäviä työskentelee erityisen paljon ns. luovilla aloilla, joiden merkitys kansantalouden käyttövoimana on kasvamassa. Onkin yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, että työn tekemisen edellytyksiä itsensä työllistävien ammattilaisten osalta tuetaan. Tähän kuuluu asianmukaisen sosiaaliturvan järjestäminen.

Itsensä työllistäviä freelance-journalisteja edustava Journalistiliitto on ehdottanut esimerkiksi, että työttömyysturvalainsäädäntöön olisi luotava uusi, palkansaajiin rinnastettava kategoria itsensä työllistäville. Toinen vaihtoehto voisi olla lähentää palkansaajien ja yrittäjien työttömyysturvan ehtoja toisiinsa.

Vanhasen II hallituksen aikana säädetty laki apurahansaajien työttömyys- ja sosiaaliturvasta on esimerkki siitä, että lainsäädäntö voidaan päivittää tunnistamaan uudet työn muodot. Lain perusteluissa todetaan, että apurahansaaja on esimerkki itsensä työllistävästä, joka on kuitenkin mielekästä rinnastaa pikemminkin palkansaajaan kuin yrittäjään. Laki apurahansaajien sosiaaliturvasta takaa apurahansaajalle vastaavan ansioihin sidotun sairauden aikaisen turvan ja eläketurvan kuin työsuhteessa oleville. Laki valmisteltiin työministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön välisenä yhteistyönä näiden molempien ministeriöiden asiantuntemusta käyttäen. Laki esiteltiin sosiaali- ja terveysministeriössä.

Sosiaaliturvalainsäädännön kokonaisvaltainen päivittäminen edellyttää, että ensin selvitetään, millaisia puutteita työ- ja sosiaalilainsäädännössä on pätkätyöntekijöiden, itsensä työllistävien ja muiden ”epätyypillistä” tai ”uutta” työtä tekevien kannalta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

mitä sosiaali- ja terveysministeriössä on tehty itsensä työllistävien oman sosiaali- ja työttömyysturvan järjestämiseksi muiden kuin apurahansaajien osalta ja

onko ministeriössä valmiutta käynnistää selvitys lainsäädännön kokonaisvaltaiseksi päivittämiseksi niin, että se ottaa huomioon epätyypillistä työtä tekevät?



Helsingissä 10 päivänä maaliskuuta 2010

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr

Uusi painos Keikkatyöläisen sosiaaliturvaoppaasta

Lainaan Sanna Nyqvistin viestiä Kirjallisuudentutkijoiden Seuran sähköpostilistalaisille:

Taide- ja journalistialojen ammattiliitot ovat julkaisseet uuden painoksen Keikkatyöläisen sosiaaliturvaoppaasta, josta lienee hyötyä myös monelle KTS:n jäsenelle. Opas löytyy verkosta osoitteesta:

http://www.freet.fi/hyvatietaa/tiedostot/SOSIAALITURVAOPAS.pdf

Oppaan esittelyn voi lukea Journalisti-lehden sivuilta:

http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2010/05/artikkelit/omaa_sairauslomaa/patkatyontekijan_sosiaaliopas_pa/

Keväisin terveisin,

Sanna Nyqvist
KTS:n varapuheenjohtaja

Äitinä ja tutkijana tasa-arvoisessa Suomessa (Duodecim-kustantamon lehdistötiedote)

LEHDISTÖTIEDOTE 5.3.2010

Äitinä ja tutkijana tasa-arvoisessa Suomessa

Perhe lasketaan miehelle ansioksi yhteiskunnan näkyvimmillä paikoilla, mutta entä naiselle? Ajankohtaiset uutiset politiikan huipulta saavat kysymään, edellyttääkö vaativa ura naiselta äitiydestä luopumista. Tutkijan työhön liittyy apurahajärjestelmästä ja pätkätöistä johtuen taloudellinen epävarmuus, mikä korostuu etenkin lastenhankinnan yhteydessä. Tutkijoiden kohtaamat ongelmat ovat tuttuja myös muun muassa taiteilijoille, muille pätkätyöläisille ja pienyrittäjille.

Uutuuskirja Tutkimusmatkoja äitiyteen on laatuaan ensimmäinen suomalainen kokoomateos, joka käsittelee äitiyden ja tutkijantyön yhdistämistä. Kirjassa yli kolmekymmentä naista kertoo kokemuksistaan ja tarjoaa kohtaamiinsa ongelmiin erilaisia ratkaisuja sekä henkilökohtaisella että institutionaalisella tasolla. Omakohtaiset kertomukset tarjoavat vertaistukea vaativan elämänvaiheen kanssa painiville tutkijanaisille. Kirja pyrkii osoittamaan, kuinka – ongelmista huolimatta – tutkimustyön ja äitiyden yhdistäminen voi olla paitsi mahdollista myös antoisaa.

Taloudelliset kysymykset ovat pätkätöiden leimaamassa yliopistomaailmassa ja perheenperustamisen kuormittavassa elämänvaiheessa keskeisiä. Kirjassa professori emerita Lea Pulkkinen kysyy, miksi vanhempainvapaiden korvaukset eivät ole samoja kaikille ja riippumattomia työsuhteista, jolloin naiset voisivat rytmittää perhe- ja työelämäänsä haluamallaan tavalla. Tutkija ja tuntiopettaja Susanna Itäkareen kokemuksen mukaan tutkijaäiti on helposti yhden miehen päässä köyhyydestä.

Monia naisia painavat "hyvän äitiyden" kapeat määritelmät. Tutkimusassistentti Annamari Huovinen pohtii, kuinka raskaus, synnytys ja äitiys eivät tunnu sopivan siihen rationaalisen ajattelun malliin, johon yhteiskunta meitä kasvattaa. Hän uskoo, että tämän vuoksi moni nainen kokee äitiyden vaikeana, jopa kaoottisena oman persoonan murtumisena.

Tutkijanuraa miettivät naiset pohtivat myös sitä, minkälaisia aukkoja uralle ja julkaisuluettelolle äitiyslomat aiheuttavat. Tosiasiassa äidit julkaisevat kuitenkin enemmän kuin vastaavassa uravaiheessa olevat lapsettomat naiset, toteaa kirjassa Väestöliiton erikoistutkija Anna Rotkirch. Professori (mvs.) Elina Vuola kannattaa äitiyden näkyväksi tekemistä ja politisoimista esimerkiksi siten, että ansioluettelossa äitiys- ja vanhempainvapaat tuodaan esiin.



Tutkijoina työskentelevien dos. Anna Keski-Rahkosen, dos. Camilla Lindholmin, FM Johanna Ruohosen ja VTM Maria Tapola-Haapalan toimittamassa kirjassa näkyy yliopistomaailman ja äitiyden monenlainen kirjo, tohtorikoulutettavasta emeritaprofessoriin ja taidehistorioitsijasta fyysikkoon, lapsettomuushoidoista monilapsisiin uusperheisiin ja kaksikymppisistä äideistä nelikymppisiin ensisynnyttäjiin. Toimittajien mukaan äitiyttä voisi tarkastella myös oppina johtajuudesta ja kriisien hallinnasta. Vaativaa koulusta ei pidä mitätöidä naisen tullessa äidiksi.

Kirjan arvostelukappaleiden tilaukset: heidi.suvanto(at)duodecim.fi
Lisätietoja:
Camilla Lindholm, camilla.lindholm(at)helsinki.fi puh. 040 717 9691
Johanna Ruohonen, jokruoh(at)utu.fi puh. 040 516 3475
Maria Tapola-Haapala, maria.tapola(at)helsinki.fi puh. 050 588 6399
Markkinointipäällikkö Mari Ketola, Kustannus Oy Duodecim, mari.ketola(at)duodecim.fi, 050 581 9221

Kysely apurahansaajille

Alla kysely apurahansaajille. Tarkoituksena on saada myös lyhyet, alle neljän kuukauden apurahat vakuutuksen piiriin, aivan kuten Tatusotu-ryhmä on vaatinut. Selvitettävänä on myös työttömyysturvan toteutuminen.

Kysely on avattu osoitteessa http://www.webropol.com/apurahansaaja.net. Kyselyyn kirjautumissalasana on "vakuutus". Kysely on avoinna helmikuun loppuun asti.

Kiitos muun muassa Tatusotu-verkoston aktiivisuuden, taidetta ja tiedettä apurahan turvin tekevät ovat olleet oikeutettuja lakisääteiseen eläke- ja tapaturmavakuutukseen vuoden 2009 alusta lukien. Vakuuttamista hoitaa Mela.

Lain mukaan vakuuttamisvelvollisuus ratkaistaan aina apurahakohtaisesti ja vakuuttamisen edellytyksenä on vähintään neljän kuukauden yhtäjaksoinen työskentely.

Tieteen ja taiteen alan ammattiliitot toteuttavat yhdessä Melan kanssa kyselyn, jolla pyritään kartoittamaan, kuinka paljon apurahalla tehtävää työtä jää lakisääteisen vakuuttamisen ulkopuolelle laissa olevan neljän kuukauden työskentelyehdon takia. Kyselyn tulosten perusteella tavoitteena on kehittää apurahansaajien sosiaaliturvaa edelleen.

Kysely löytyy osoitteesta www.webropol.com/apurahansaaja.net ja siihen pääsee kirjautumaan salasanalla "vakuutus".

Kysely on avoinna helmikuun loppuun asti. Vastaaminen vie noin viisi minuuttia ja vastaukset käsitellään anonyymisti.

Kiitos avustasi!

"Työtön voi pian käyttää ansiosidonnaista opiskeluun" (HS 6.12.09)

Uskomattoman hyviä uutisia HS:ssa. Piti oikein tarkistaa että on itsenäisyys- eikä aprillipäivä.

TEM: "Pätkää, pirstaleita ja turvattomuutta? - Otakantaa.fi keskustelee työurien pirstaloitumisesta"

Työ- ja elinkeinoministeriön tiedote 2.10.2009:

Valtionhallinnon Otakantaa -keskustelufoorumilla on 2.10. käynnistynyt keskustelu työurien pirstaloitumisesta.

Seuraavan kolmen viikon aikana 23.10. asti on mahdollista keskustella mm. seuraavista kysymyksistä:

* Onko meidän hyväksyttävä yhä useampien työurien pirstaloituminen?
* Mitä valtiovallan tulisi tehdä, jotta epävarmuuden ja ennustamattomuuden lisääntyminen saataisiin estettyä työuralla, työyhteisöissä ja työmarkkinoilla?
* Miten turvata työntekijöiden toimeentulon varsinkin niissä tilanteissa, joissa epätyypillistä työtä tehdään vastoin omaa tahtoa?

On todennäköistä, että tulevina vuosina Suomessa ei synny perinteisiä kahdeksasta neljää kestäviä, pysyviä työpaikkoja niin paljoa, että ne riittäisivät kaikille. Lisäksi osa ihmisistä pyrkii tulemaan toimeen ammattitaitonsa tai luovuutensa tai taiteellisuutensa avulla niin, että työ on jossakin yrittäjien ja palkkatyön välimailla.

Vaikka kolme neljästä suomalaisesta työskentelee yhä kokoaikaisessa ja toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa, epätyypillinen työ on yhä tavallisempaan. Se kohdistuu muita useammin nuoriin, naisiin ja sitä tehdään paljon palvelualoilla sekä julkisella sektorilla.

Epätyypillistä työtä kuitenkin tekevät aikaisempaa moninaisemmat ryhmät ja pirstaloituneita työuria on aikaisempaa useammilla aloilla. Epätyypillisissä töissä ei aina enää ole sesonkityöntekijöitä vaan vaativaa ammattityötä tekeviä. Myös koulutustaso on monilla korkea. Erityisesti luovien alojen ammattilaiset ovat usein pätkätöissä.

Suora linkki otakantaa.fi-keskusteluun

Lisätiedot:
hankepäällikkö Olli Sorainen, TEM, puh. 010 604 8022, etunimi.sukunimi@tem.fi

Tutkimus: "Ei-palvelussuhteiset työntekijät tekevät merkittävän osan yliopiston tuloksesta"

Tampereen yliopiston tieteentekijät (Tatte) ovat teettäneet selvityksen Tampereen yliopistossa työskentelevistä ei-palvelussuhteessa olevista tutkijoista.

Tässä linkki tiedotteeseen ja itse selvitykseen:

Ei-palvelussuhteiset työntekijät tekevät merkittävän osan yliopiston tuloksesta.

Työterveyshuolto myös apurahatutkijoille

Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö YTHS on päättänyt rajata jatko-opiskelijat palvelujensa ulkopuolelle. Päätös tehtiin samassa yhteydessä, kun YTHS neuvotteli uuden sopimuksen yliopistojen sijaintipaikkakuntien kanssa.

YTHS:n mukaan päätös ei ole ongelmallinen, koska suurin osa jatko-opiskelijoista kuuluu työterveyshuollon piiriin.

Päätös asettaa jatko-opiskelijat keskenään eriarvoiseen asemaan. Väliinputoajia ovat apurahatutkijat, jotka eivät ole työsuhteessa yliopistoihin. Heitä on jatko-opiskelijoista 16 prosenttia.

Yliopisto hyötyy myös ei-työsuhteessa olevien apurahatutkijoiden työpanoksesta. Myös he tuottavat työllään yliopistoille tulosrahaa. Eikö siis olisi reilua, että yliopistotyönantaja kantaisi vastuun myös apurahatutkijoiden hyvinvoinnista? Yliopisto voisi ottaa apurahatutkijat työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä työterveyshuoltonsa piiriin, kuten Tieteentekijöiden liittokin on vaatinut. Tämä olisi eräs tapa ratkaista eriarvoinen tilanne, johon apurahatutkijat ovat joutuneet.

Olen tehnyt aiheesta myös kirjallisen kysymyksen ministeri Risikolle. Kysymyksen vastauksineen voi lukea eduskunnan sivuilta.

Outi Alanko-Kahiluoto
Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmän jäsen

YTHS ja opiskelijuuden rajanveto

Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö YTHS on ilmoittanut, että tästä syksystä alkaen jatko-opiskelijat eivät enää saa käyttää sen terveydenhuoltopalveluja. Säätiö perustelee päätöstä rahapulalla. Toisaalta se uskoo voivansa tarjota parempia palveluja perustutkinto-opiskelijoille, kun jatko-opiskelijat on siivottu pois jonoja kuormittamasta.

Jätin tänään eduskunnassa kirjallisen kysymyksen tästä YTHS:n monella tavalla ongelmallisesta päätöksestä.

Rahaa ei todellisuudessa säästy eivätkä jonot lyhene, vaan ainoastaan siirtyvät. Nimittäin kuntiin, jotka jo muutenkin kamppailevat kaoottisen taloustilanteen ja ylikuormittuneen terveydenhuoltojärjestelmän kanssa.

YTHS:n mukaan suuri osa jatko-opiskelijoista on työsuhteessa ja niin ollen oikeutettuja työterveyshuollon palveluihin. Tämä pitää paikkansa vain osittain. Esimerkiksi apurahatutkijat ovat suuri väliinputoajaryhmä, joita työterveyshuolto ei koske. Heille - ja monelle muulle- YTHS:n päätös merkitsee mahdollisesti terveydenhuoltokustannusten nousua ja laadun heikkenemistä.

Kyse on nuorista aikuisista, joiden terveydenhoidon heikentämisellä voi olla pitkäkantoisia kansanterveydellisiä vaikutuksia. Nuorten aikuisten mielenterveysongelmat ovat kaikkien tilastojen mukaan lisääntyneet. Myös YTHS:llä jatko-opiskelijat käyttävät ahkerasti nimenomaan mielenterveyspalveluja. On vastuutonta odottaa, että kunnissa pystytään hoitamaan nämä potilaat, kun tiedetään, miten pitkät jonot siellä ovat.

YTHS on ennenkin yrittänyt rajata palveluitaan jatko-opiskelijoiden osalta. Vuonna 2006 se päätti, etteivät nämä enää saa käyttää hammashoitopalveluita. Tuolloin joku kanteli oikeusasiamiehelle, joka päätti, että YTHS:n päätös on lainvastainen ja se piti perua.

On erikoista, että YTHS ei siitä ottanut opikseen vaan yrittää samaa uudelleen, ikään kuin se nyt olisi lain mukaista.

Tässä kirjallinen kysymykseni. Raportoin Tatusotu-blogiin heti, kun saan ministerin vastauksen.

YTHS:n päätös rajata jatko-opiskelijat palvelujensa ulkopuolelle
Eduskunnan puhemiehelle

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS on päättänyt, että tästä syksystä alkaen jatko-opiskelijat eivät enää saa käyttää sen tarjoamia terveydenhuollon palveluita, vaikka olisivatkin ylioppilaskunnan jäseniä. Säätiö perustelee päätöstä rahapulalla.

Päätöstä puolustaessaan YTHS on linjannut, että sen perustehtävä on perustutkinto-opiskelijoiden terveydenhuollon järjestäminen. Sen mukaan suuri osa jatko-opiskelijoista on töissä ja kuuluu siten työterveyshuollon piiriin. Jatko-opiskelijoiden pudottaminen palvelujen ulkopuolelle vähentää jonoja ja auttaa niin takaamaan paremman palvelun perustutkinto-opiskelijoille.

YTHS:n mukaan jatko-opiskelijat kuormittavat sen palveluja enemmän kuin perustutkinto-opiskelijat. Erityisesti jatko-opiskelijat käyttävät mielenterveyden ja hammashuollon palveluja.

Luultavasti jatko-opiskelijat vaikuttavat tilastoissa käyttävän YTHS:n palveluita ahkerasti siksi, että ne opiskelijat, jotka ovat ylioppilaskunnan jäseniä, ovat maksaneet jäsenmaksunsa nimenomaan voidakseen käyttää terveydenhuoltopalveluita. Esimerkiksi apurahatutkijat eivät kuulu työterveyshuollon piiriin. Heille - ja luultavasti myös muille jatko-opiskelijaryhmille - YTHS:n päätös merkitsee jatkossa kalliimpia ja mahdollisesti heikkolaatuisempia palveluita.

Kansanterveydellisesti YTHS:n päätös evätä palvelut nuorilta aikuisilta on arveluttava. Kaikkien tilastojen mukaan nuorten aikuisten mielenterveysongelmat lisääntyvät entisestään. On edesvastuutonta sysätä jatko-opiskelijat kuntien asiakkaiksi jo entisestään pitkiä jonoja kasvattamaan. Sama pätee hammashuoltoon.

Lisäksi asiakkaiden - ja kustannusten - kierrättäminen kuntiin on näennäistä säästöä. Kunnathan rahoittavat YTHS:ää yhdessä opiskelijoiden ja Kelan kanssa.

YTHS yritti vuonna 2006 yksipuolisella päätöksellä evätä jatko-opiskelijoilta hammashuollon palvelut. Tuolloin oikeusasiamies otti kannan, että päätös oli lainvastainen, ja YTHS joutui kumoamaan sen.

Tuolloin sosiaali- ja terveysministeriö lausui kannanottonaan oikeusasiamiehelle tulleeseen kanteluun muun muassa seuraavaa: "Muut perusteet palvelujen rajaamiseen ovat ministeriön käsityksen mukaan lainvastaisia, kuten päätös rajata opiskelijaksi vain perustutkintoa suorittava opiskelija. Ministeriön lausunnon mukaan YTHS on rajannut yksipuolisesti hoitovastuutaan kansanterveyslain ja em. sopimuksen vastaisesti. Sen vuoksi YTHS:n tulisi välittömästi muuttaa toimintakäytäntönsä voimassa olevien säännösten mukaiseksi."

Oikeusasiamies totesi päätöksessään (kursivointi muutettu): "YTHS:n asema yliopisto-opiskelijoiden opiskelijaterveydenhuollon järjestäjänä perustuu kansanterveyslakiin. Lain 14 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan yliopisto-opiskelijoiden terveydenhoito, sairaanhoito ja suun terveydenhuolto voidaan kunnan suostumuksella järjestää muutoin sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymällä tavalla. Yliopisto-opiskelijoiden opiskelijaterveydenhuollon järjestämisvastuu on siirtynyt tuon säännöksen nojalla YTHS:lle myös jatko-opiskelijoiden osalta kokonaisuudessaan, suun terveydenhuollon palvelut mukaan lukien."

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko ministeriö tietoinen siitä, että YTHS yrittää jälleen lainvastaisella tavalla rajata osan opiskelijoista palveluidensa ulkopuolelle ja
mihin toimenpiteisiin ministeriössä aiotaan tämän johdosta ryhtyä?
Helsingissä 14 päivänä elokuuta 2009

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr

Kamppailu apurahansaajien sosiaaliturvasta jatkuu

Jätin kesän korvalla valtioneuvostolle kirjallisen kysymyksen siitä, mihin toimenpiteisiin sosiaali- ja terveysministeriössä on ryhdytty, jotta myös alle neljän kuukauden mittaiset apurahat takaisivat saajalleen sosiaaliturvan.

Laki apurahansaajien sosiaaliturvasta saatiin pitkän työn ja taistelun tuloksena voimaan tämän vuoden alusta. Suuri kiitos siitä, että saimme hallitusohjelmaan lupauksen apurahansaajien sosiaaliturvan järjestämisestä, kuuluu Tatusotu-liikkeelle ja eri apurahansaajatahoja edustaville liitoille.

Lakiin jäi kuitenkin se epäkohta, että alle neljän kuukauden mittaiset apurahajaksot eivät kuulu sen piiriin. Tämä johtuu Maatalousyrittäjien eläkekassan (Mela) (jossa apurahansaajien sosiaaliturva toteutetaan) järjestelmän teknisistä puutteista. Kun laki apurahansaajien sosiaaliturvasta hyväksyttiin eduskunnassa, eduskunta edellyttikin, että epäkohta korjataan jotta myös alle neljän kuukauden mittaiset apurahat takaavat saman sosiaaliturvan kuin sitä pidemmät apurahajaksot.

Nyt laki on ollut voimassa kohta yhdeksän kuukautta, mutta minkäänlaisen selvitystyön tuloksia ei ole STM:stä kuulunut. Vastauksessaan kirjalliseen kysymykseeni sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä toteaa, että Melassa tullaan selvitys tekemään, ja että sen tulokset ovat käytettävissä vuoden kuluttua.

Kaksi vuotta sosiaaliturvattomuutta on liian pitkä aika niille, joiden apurahajaksot ovat jatkuvasti alle neljän kuukauden mittaisia. Kuitenkin kyse on vain teknisestä ongelmasta, johon ratkaisu on varmasti löydettävissä. Tämän ministeri Hyssäläkin vastauksessaan myöntää.

Vastauksessaan ministeri toteaa edelleen, että Melaan on perustettu apurahansaajien sosiaaliturva-asioiden kehittämistä varten oma neuvottelukunta. Mahdollisen palautteen neuvottelukunnalle voi välittää sen sihteerin kautta:

Henri Virtanen
Yhteyspäällikkö, apurahansaajat
Maatalousyrittäjien eläkelaitos, Mela
Revontulentie 6, 02100 Espoo

s-posti: henri.virtanen@mela.fi

Apurahansaaja vai yrittäjä... Ei kai taas!?

Yrittäjä vaiko apurahataiteilijia? Tämän byrokraattisen pompotuksen piti jäädä historiaan apurahansaajia koskevan uuden lain myötä. Kaikki ei ikävä kyllä kuitenkaan suju vielä mallikkaasti.

Mela, toisin sanoen Maatalousyrittäjien eläkelaitos, hoitaa nykyään apurahansaajien eläketurva-asioita. (Eläketurvaa koskevia uutisia on julkaistu myös TATUSOTU-blogissa; tietoa löytyy esimerkiksi täältä, täältä ja täältä.)

Nyt Melalla tuntuu kuitenkin olevan pallo hukassa. Laitos ei onnistu tekemään eläkepäätöstä, joka koskee Suomen Elokuvasäätiön myöntämää 10 000 euron käsikirjoitustukea, pähkäillessään sitä, onko kyse "eräänlaisesta yritystoiminnan tukemisesta" vai silkasta apurahataiteilemisesta.

Vain jälkimmäinen, luonnollisesti, oikeuttaa Myel-vakuutukseen.

Elokuvasäätiö ei myönnä yrityksille käsikirjoitustukea, sitä myönnetään vain käsikirjoittajille. Kyse on siis henkilökohtaisesta apurahasta. Eläkepäätöksen pyörittely (joka näin kesälomien aikaan kestää entisestään) tietää tuen saajalle talousvaikeuksia, muusta ahdistuksesta puhumattakaan.

Tässäpä alla siis tapauskertomus, pitkästä aikaa. Kuriositeettina mainittakoon, että Melan nettisivut neuvovat tiedonetsijää toteamalla, että "teille ei ole myönnetty lomittajaa".

Jaa-a, ehkäpä tässä olisi luova ratkaisu pätkätyöläisten lomaongelmiin!

(L.L.)


* * *

APURAHATYÖSKENTELYÄ KOSKEVA SELVITYSPYYNTÖNNE 17.6.2009

Pyydätte näkemyksiäni koskien elokuvakäsikirjoitusapurahatyöskentelyni "mahdollista yrittäjäluonnetta".

Mm. ekonomin koulutuksen saaneena tiedän erittäin hyvin, mikä on yrittäjä ja mitä on "yrittäjäluonne". Minä en ole yrittäjä, en ole koskaan ollut enkä tule olemaan. Minulla ei ole minkäänlaista yritystä.

Olen ammatiltani vapaa taiteilija (näytelmäkirjailija) ja vapaa toimittaja.

Minulla ei ole työsuhdetta apurahan myöntäneeseen Elokuvasäätiöön eikä mihinkään muuhunkaan tahoon. Apurahan turvin tehtävään käsikirjoitustyöhön ei liity minkäänlaista yritystä eikä yritystoimintaa.

Suomen Elokuvasäätiö myöntää käsikirjoitusapurahaa yksityishenkilöille, ei yrityksille. Elokuvasäätiö on itse selvittänyt asian Melaan, jossa ei ilmeisesti tunneta apurahansaajan eläkelakia eikä osata sitä soveltaa.

Lain tarkoituksena on ollut ennen muuta se, että apurahalla työskentelevien taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturva paranee ja pompottelu loppuu. Ikävä kyllä se ei näytä toteutuvan, kun esim. minä joudun opettamaan Melalle lain kirjainta ja tekemään tällaisia selvityksiä.

Yritin saada eläkkeenhakumenettelystä ja oman hakemukseni käsittelyvaiheesta selkoa Melan internetsivuilta, mutta sieltä tuli minulle aina vain vastaus, että "teille ei ole myönnetty lomittajaa". Niin ollen olen apurahansaajan eläkettä hakiessani joutunut soittamaan Melaan lukuisia kertoja, koska siellä ei ole osattu kerralla neuvoa, minkälainen hakumenettely on. Eräs neuvoja sanoi peräti, että [asiaa hoitava virkamies] ei osaa tehdä näitä päätöksiä vielä! Niinpä jouduin lähettelemään hakemukseen liittyviä papereitakin Melaan kahteen otteeseen. Jonkun mielestä voisi olla jopa huvittavaa, että kyseisissä lomakkeissa kysyttiin täsmälleen samat asiat!

Tämä on hyvin raskasta freelancerille, jonka pitäisi koko ajan ideoida projekteja, joilla hankkia uusia apurahoja. Laki kuitenkin velvoittaa apurahansaajan hakemaan eläkevakuutusta, mikäli työskentely kestää vähintään neljä kuukautta, kuten tässä tapauksessa on asianlaita.

On todella outoa, että eläkelaitos ei tunne lakia eikä osaa tehdä päätöksiä ilman että pienen apurahan turvin työskentelevä uhraa aikaansa, energiaansa ja vähäisiä taloudellisia resurssejaan selvityksiin lakiin kirjatuista asioista. Sitä paitsi Melahan olisi jo omilla lomakkeillaan voinut tiedustella "apurahatyöskentelyn yrittäjäluonnetta", mikäli sillä ei ole käsitystä apurahojen ja yritystukien välisestä erosta.

N.N.
vapaa näytelmäkirjailija
vapaa toimittaja
ekonomi, filosofian maisteri

Pätkätyöläisellekin täydet lomaoikeudet!

Pätkätyötä tekevällä pitäisi olla samat lomaoikeudet kuin normaalityösuhteessa olevalla. Epätyypilliseen työhön liittyy liian usein epätyypillinen loma.

Lue maikkarin nettisivuilta lisää.

Juha Okko: "Tekijänoikeuksien poistoviikot"

Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Juha Okko kirjoittaa tekijänoikeujupakasta, jonka Sanoma Oy:n viimeaikaiset vaatimukset ovat synnyttäneet. Kirjoitus on alunperin julkaistu Taiteilija-lehden verkkoblogissa, täällä.

* * *

Tekijänoikeuksien poistoviikot

Olemme päässeet seuraamaan viime viikkoina miten maamme suurin mediakonserni on päättänyt muuttaa tekijänoikeuskäytäntöjä. Väkisin, kun lainsäädännössä on "häiriöitä".

Kulttuuriministeri Wallín lykkäsi pitkään hierretyn työsuhdetekijänoikeusolettaman esittelemistä, koska "eri alojen vakiintuneet käytännöt pitää selvittää". Lakimuutosesitystä oli puolustettu sillä, että kullakin alalla vallitsevia vakiintuneita käytäntöjä ei muuteta. Media-alalla vakiintuneita käytänteitä on jo useita vuosia muutettu työnantajien toimesta. Sanoma Oy nousee junaan vasta sen lähdettyä.

Uusi, pakolla tehty käytäntö on aina sama. Tekijän – journalistin, valokuvaajan, kuvittajan, sarjakuvapiirtäjän ym. ym. – on luovutettava kaikki tekijänoikeudet työnantajalle kertakorvausta vastaan. Työnantajalla on oikeus uudelleenjulkaista, myydä tai muokata teos mihin haluamaansa julkaisuformaattiin tai -yhteyteen tahansa. Sopimuksiin sisältyy ehto, että sopimus koskee myös KAIKKIA samalle työnantajalle JO TEHTYJÄ työsuoritteita.

Muutama vuosi sitten kohkattiin "uudesta taloudesta". Uuden talouden kivijalka on immateriaalioikeuksien tuottaminen ja myynti. Tarkoittaa suurinpiirtein samaa kuin sisällöntuotanto. Oivallus on loistava: tehdään ei mistään jotain ja myydään se. Ei-mikään ei-mistään ei voi maksaa paljon. Huikeat voitot!

Siis: ei-kukaan – vaikkapa taiteilija – tuottaa sisällön. Minä, uuden talouden yritys, ostan sen 50 eurolla. Sen jälkeen se on minun. Hamaan maailman tappiin. Voin myydä, vaihtaa ja muokata eli tuotteistaa sitä miten haluan.

Perinteinen savupiipputeollisuus on aina toiminut siten, että työsuhteessa syntynyt keksintö on työnantajan omaisuutta. Keksijä on voinut saada – jos idea on ollut katsottu tuottavaksi – ylimääräisen palkkion tai palkinnon kekseliäisyydestään. Samaa logiikkaa siirretään nyt luoville aloille. Oli työsuhdetta eli ei.

Länsimainen tekijänoikeusperiaate, joka on myös kirjattu kansainvälisiin sopimuksiin ja sivistysmaiden lakeihin, lähtee tekijänoikeuden universaalisuudesta. Tekijällä on ensi- ja viimekätinen oikeus päättää työnsä käytöstä. Toki moni journalisti, oppikirjan tekijä, valokuvaaja tai kuvittaja on luopunut työsuhteessa, työnantajan antamissa tehtävissä ja työnantajan maksamalla ajalla tehtyjen teosten oikeuksista. Nykyisistä, entisistä ja tulevista käytöistä on voitu sopia.

Sopiminen ei kuitenkaan enää kuulu suurten yritysten repertuaariin. Ainoa tekijälle jäävä oikeus on laittaa nimi paperiin sekä mennä oikeuteen vastaamaan teoksestaan, jos se julkaistaessa loukkaa jonkun kunniaa tai aiheuttaa vahingonkorvausvaateen. Tällöin tekijä onkin yllättäen ainoa vastuunkantaja.

Huolimatta Kuvasto ryn tärkeästä työstä kuvataiteilijoiden tekijänoikeusasioissa, eivät tekijänoikeudet – vielä - tuota kuvataiteilijoille useimmissa tapauksissa kovinkaan paljon. Voisi ajatella, että nyt käynnissä oleva prosessi ei meitä koske. Tämä on virheellinen ajatus.

Tekijänoikeus ja tekijän oikeus omaan työhönsä on kuin kivitalo, jonka sokkelia yritetään nyt häivyttää. Jokainen tietää, että perustuksen pettäessä talo romahtaa. Markkinatalouden nimissä, media-alan(kin) itse aiheutettujen taloudellisten ja levikillisten ongelmien vuoksi yritetään hävittää jotain paljon isompaa. Tekijänoikeudet kehittyivät yhtä jalkaa sananvapauden käsitteen ja käytännön kanssa. Sananvapaus puolestaan on perusehto demokratialle, kansalaisten mahdollisuudelle vaikuttaa omaan elämäänsä ja taiteen vapaudelle. Jos aloitetaan tekijänoikeuksista, mihin lopetetaan? Vai menikö juna jo?

Juha Okko
Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja

YTHS ja jatko-opiskelijoiden terveydenhoito

Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan lehti Aviisi kertoo syyn siihen, miksi YTHS on lopettamassa jatko-opiskelijoiden terveydenhuoltopalvelut.

Terveydenhoitopalvelujen loppuminen koskee kaikkien yliopistojen jatko-opiskelijoita. Kuten Aviisi kirjoittaa, eniten häviävät apurahatutkijat. YTHS on ilmoittanut syyksi rahoituksen vähentymisen, mikä on seurausta jatko-opiskelijoiden määrän vähentymisestä - jatko-opiskelijoiden jäsenmaksua käytetään terveydenhoitopalveluiden rahoittamiseen.

YTHS:n politiikka on silti vastuutonta. Mikäli YTHS:n taloustilanne on toivoton, tulisi Kelan ja valtion tulla hätiin, jotteivät jatko-opiskelijat tulisi eriarvoisesti kohdelluiksi muihin opiskelijoihin verrattuna. YTHS:n yksipuolinen tapa ilmoittaa terveydenhoitopalveluiden yhtäkkisestä loppumisesta on käsittämätöntä. Kaikkien ylioppilaskuntien sekä Tieteentekijöiden liiton jäsenyhdistyksineen kannattaisikin yhdistää voimansa ja protestoida YTHS:n menettelyä vastaan. Opiskelijoiden jäsenmaksut tuottavat suuren osan YTHS:n tuloista, eikä opiskelijoiden fyysien ja psyykkisen terveyden hoitamatta jättäminen ainakaan pienennä yhteiskunnan kokonaiskustannuksia.

Jatko-opiskelijoiden terveydenhoito loppuu

Lukuvuodesta 2009-2010 alkaen Helsingin yliopiston jatko-opiskelijat eivät ole enää Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiön (YTHS) palveluiden piirissä, kerrotaan HYY:n verkkosivulla. Minkäänlaisia perusteluja tälle isolle muutokselle ei anneta.

Jatko-opiskelijoiden tilanne ei todellakaan ole tasa-arvoinen. Väitöskirjoja tehdään apurahoilla, projekteissa, tutkijakouluissa, työsuhteessa, laitokselle palkattuna, opintotuella... Osa väitöskirjantekijöistä on työterveyshoidon piirissä, osa ei. Jälkimmäisille YTHS on varsin tärkeä instanssi. Esimerkiksi itse olen maksanut HYY:n jäsenmaksua ainoastaan YTHS:n tarjoamien, joko täysin maksuttomien tai hyvin edullisten terveyspalvelujen takia.

Miksi HYY ei piittaa jatko-opiskelijoiden terveydestä?

OHJEET TIETEENTEKIJÖIDEN TYÖTTÖMYYSTILANTEESEEN OVAT VALMIIT

Työ- ja elinkeinoministeriö on saanut (vihdoinkin) ulos soveltamisohjeen apurahansaajien työvoimapoliittisista edellytyksistä. Lakimutokset astuivat voimaan 1.1.2009. Ohje on julkinen asiakirja. Ohjeen pitäisi jatkossa löytyä Finlexistä. Ohjeen no on 745/023/2009. Nyt siihen pääse käsiksi Tieteentekijöiden liiton sivuilta klikkaamalla "uutisia - apurahansaajien pääsy työttömyysturvan piiriin helpottuu (10.3.2009)".

Verottaja iskee kansalaisyhteiskuntaan

Verottaja on aktivoitunut yleishyödyllisten järjestöjen verotuksen tarkastamisessa. Verottaja on tiukentanut yleishyödyllisten järjestöjen verotusta ja alkanut tulkita aikaisemmin yleishyödylliseksi luokiteltua verovapaata toimintaa elinkeinotoiminnaksi ja siten tulo- ja /tai arvonlisäverovelvolliseksi.

Järjestöille tulkinnan yhtäkkinen muuttuminen on aiheuttanut huomattavia ongelmia. Jos yleishyödylliselle voittoa tavoittelemattomalle toiminnalle asetetaan 22 prosentin arvonlisävero, on monen yhdistyksen koko toiminta käytännössä uhattuna.

Helsingin Taiteilijaseura on kuvaava esimerkki yleishyödyllisestä järjestöstä, jonka toimintaedellytykset ovat verottajan muuttuneiden käytäntöjen vuoksi olennaisesti heikentyneet. Samalla myös taiteilijoiden mahdollisuus elättää itseään taiteellaan on tullut entistäkin vaikeammaksi.

Verottaja tekee tulkinnoillaan kultuuripolitiikkaa ilman että yksikään laki olisi muuttunut. Verottaja heikentää kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä, ilman että eduskunta olisi säätänyt uusia lakeja. Demokratiaa?

Tein hallitukselle kirjallisen kysymyksen, miten verottajan käytäntöihin aiotaan puuttua.
Lue kysymys ja vastaus täältä.

MIELENOSOITUKSIA UUTTA YLIOPISTOLAKIA VASTAAN

Yliopistolaiset ja sidosryhmät huomio! Torstaina 19.2. osoitetaan mieltä uutta yliopistolakia vastaan, jonka valmistelussa on ilmennyt hälyttävää demokratiavajetta.

Helsingissä ja Tampereella on to 19.2. mielenosoitukset samaan aikaan. HY:ssa kokoontuminen Porthanian edessä klo 14. Luennoitsijoita kehotetaan perumaan luennot klo 14 alkaen. Ks. http://opiskelijatoiminta.net/

Hyvä uutinen Liberossa 4/2008

Tässä Libero-lehden 4/2008 "Hyvä uutinen" -palstalla ilmestynyt tatusotu-juttu.

Tiedotustilaisuus apurahansaajille

Tiedoksenne seuraava Tieteentekijöiden liiton ja Melan tilaisuus:

Apurahansaajat pääsivät sosiaaliturvan piiriin tämän vuoden alusta.
Tule kuuntelemaan vakuutus- ja työttömyysturvasi nykytilasta.

Paikka
Helsingin yliopisto, Porthania III -sali (Yliopistonkatu 3)

Aika
perjantai 27.2.2009 kello 13–16

13.00 Apurahansaajan eläke- ja tapaturmavakuutus
Henri Virtanen, yhteyspäällikkö, Mela

14.00 Apurahansaaja ja työttömyysturva
Eeva Rantala, toiminnanjohtaja, Tieteentekijöiden liitto

15.00 Sana on vapaa

Artisti maksaa, taas!

Taidemuseot ja galleriat eivät läheskään aina maksa taiteilijalle näyttelykorvauksia tai taiteilijapalkkioita. "On väärin, että näyttelyä ripustavat ihmiset saavat liksaa, mutta minä teen työni ilmaiseksi", toteaa taidemaalari ja tatusotu-aktiivi Heli Kuparinen Helsingin Sanomissa 5.1.2009.

Museot ovat voineet luottaa siihen, että taiteilija antaa teoksensa ilmaiseksi näytille. Kilpailu alalla on kovaa ja taiteilijat tarvitsevat töilleen näkyvyyttä, joten julkisuuden katsotaan riittävän palkaksi. Näyttely on kuitenkin iso menoerä taiteilijalle, joskus sitä varten on otettava jopa lainaa.

"Siinä missä muusikoille maksetaan tekijänoikeuksia mukisematta, kuvataiteilijoille korvausten maksaminen on vielä kyseenalaista", summaa Suomen Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Petra Havu.

Juttu on luettavissa lehden nettisivuilla, täällä. Alla se on skannattuna, ja sen perässä on vielä taidegraafikko Pekka Hannulan asiaan liittyvä kommentti HS:n mielipidesivulta 19.1.2009.

TATUSOTU kiittää

Tieteentekijöiden liiton juristi Tuuli Vänskä vaihtaa tammikuun alussa työpaikkaa. Tuuli on ollut suurena apuna, kun apurahansaajien sosiaaliturvan pykäliä on parin viime vuoden aikana eri käänteissä kommentoitu, kirjoitettu ja viimeistelty. Tuuli on ollut korvaamaton apu Tieteentekijöiden liiton SOTU-ryhmälle (jossa itse toimin) samoin kuin meille tatusotureille. Siispä suuri kiitos Tuulille myös TATUSOTU-ryhmän puolesta!

Tieteentekijöiden liiton SOTU-ryhmän puolesta minä ja Anu Suoranta luovutimme Tuulille läksiäislahjaksi ensiksikin symboliset vaaleanpunaiset nyrkkeilyhanskat (aina tarpeelliset ay-juristille), sekä toisekseen kirjallisuuden klassikon - Shakespearen Romeon ja Julian, tosin uusilla lukuohjeilla tuunattuna: "miten Shakespearen klassikkoa luetaan allegoriana tieteen ja taiteen liitosta sekä taisteluna apurahansaajien sosiaaliturvan puolesta."

Näet lukuohjeet (joita ei ole tarkoitettu aivan kirjaimellisesti luettaviksi!) klikkaamalla yllä olevaa kuvaa. (Suom. huom. Lukuohjeet eivät paljasta juonen yksityiskohtia.)

Tatusotu-uudistuksista Kelan Sanomissa (4/08)

Tatusotu-uudistuksia käsittelevä artikkeli uudessa Kelan sanomat -lehdessä (4/2008). Lehden verkkoversio löytyy täältä. (Uusin numero ei kuitenkaan vielä tänään 2.12. ollut siellä.)

"Apurahansaajien sosiaaliturva käytännössä" (Acatiimi 8/2008)

Tänään ilmestyneessä Acatiimi-lehdessä (8/08) on taas tärkeää tietoa apurahansaajille. Henri Virtasen laatima artikkeli "Apurahansaajien sosiaaliturva käytännössä" (s. 29-30) on vapaasti luettavissa myös Acatiimin verkkoversiossa.

Huomaa myös jutun lopussa oleva linkki Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen (Mela) sivuille; tässä on suora linkki nimenomaan apurahansaajille tarkoitettuun yksityiskohtaiseen sivukokonaisuuteen.

Apurahalaki hyväksyttiin eduskunnassa

Juuri niin kuin otsikko sanoo, eduskunnassa äänestettiin vihdoin laista, jonka puolesta taiteen- ja taiteentekijät ovat pitkään taistelleet. Laista hyötyvät luonnollisesti kaikki apurahoilla ajoittain työskentelevät, ammattiin katsomatta. Lain voimaan astuminen ensi vuoden alusta on voitto Tatusotulle, Tieteentekijöiden liitolle sekä muille tieteen ja taiteen järjestöille, jotka ovat olleet mukana lakipykäliä vääntämässä. Me kaikki olemmekin laista onnellisia, vaikka se tässä vaiheessa jättää alle neljän kuukauden mittaiset apurahat ulkopuolelle.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan yksimielinen lausunto lupaa tässä mielessä hyvää, ja itse asiassa jopa yllyttää lain väännössä mukana olleita jatkamaan taistoaan. Valiokunnan lausunnossa nimittäin velvoitetaan hallitusta toimimaan siten, että "hallitus yhteistyössä maatalousyrittäjien eläkelaitoksen ja alan järjestöjen kanssa selvittää mahdollisuudet laajentaa apurahansaajien vakuuttamisvelvollisuutta". Tatusotureiden työ ei siis edelleenkään ole päättynyt. Joudumme vielä kerran kokoamaan voimamme, jotta myös kaikkein pienimmät apurahat saadaan sosiaaliturvan piiriin.

Onneksi kuulemani mukaan MELA, joka sosiaaliturvan järjestää, on näyttänyt vihreää valoa sille, että myös lyhyiden apurahojen pääsy sosiaaliturvan piiriin voitaisiin selvittää. Tämä saattaa vaatia oman tietokonejärjestelmän luomista alle 4kk mittaisille apurahoille tai järjestelmää, joka mahdollistaa lyhyiden apurahojen ketjuttamisen niin, että niistä muodostuu vaadittu yli 4kk mittainen jakso.

Tavallaan onkin ajateltava niin, että hallitus toteutti apurahansaajien sosiaaliturvan niin hyvin kuin se teknisesti on mahdollista siinä eläkejärjestelmässä, joka sosiaaliturvan otti järjestääkseen. Ikävää on, ettei sosiaali- ja terveysministeriön valitsema maatalousyrittäjien eläketurvalaki mahdollista alle neljän kuukauden mittaisten työsuhteiden vakuuttamista. Mielestäni tilanne pitääkin tulkita niin, että hallitus heittää pallon takaisin hyvää yhteispeliä pelanneille taiteen- ja tieteen järjestöille, joiden se toivoo yhteistyössä MELAn kanssa selvittävän, millä tavoin myös lyhyet apurahat saadaan vakuutusturvan piiriin. Toki valtiolla on tässä pelissä oma roolinsa. Tämä rooli on viime kädessä rahoittajan ja lainsäätäjän rooli, vaikka selvitystyö ja pykälät väännettäisiinkin jälleen asianomaisten - ja asiantuntevien - osapuolten työpanosta hyväksi käyttäen.

Akateeminen pätkätyöläinen avautuu taas (HS 8.11.08)

Olen monesti hymyillyt eräälle alaviitteelle Jean-Jacques Rousseaun "Esseessä kielen alkuperästä". Siinä Rousseau valittaa, ettei kirjoitetussa kielessä ole olemassa omaa välimerkkiään ironialle, sellaista joka huutomerkin tai kysymysmerkin tavoin ilmoittaisi lukijalle puheen sävyn. Ironiamerkki kertoisi meille, ettei kirjoittaja tarkoita sitä mitä sanoo, vaan kenties jopa täysin päinvastaista. Erityisen hauskaksi tuon alaviitteen tekee se, ettei siihenkään sisälly tuollaista "ironiamerkkiä": niinpä me emme varmuudella voi tietää, onko Rousseau vakavissaan.

Tänään tämä kirjoitetun kielen totinen puute palasi jälleen mieleeni lukiessani Hesaria. Sivulla A4 on komeasti otsikoitu juttu "Akateeminen pätkätyöläinen nousi barrikadeille kaikkien apurahalla elävien puolesta". Juttu kuuluu sarjaan "Sininen on taivas: Kertomuksia suomalaisesta köyhyydestä", kyseessä on osa "6/7: Apurahat". Minulla on kunnia olla juttua varten haastateltu muskettisoturi, tai ainakin tatusoturi.

Olisin toivonut ettei juttu niinkään keskity henkilööni tai perhe-, työ-, toimeentulo- ja asumistilanteeseeni, saati vaimoni palkka-asioihin (euromäärä oli nostettu peräti alaotsikkoon), vaan käsittelisi laajemmin esimerkiksi apurahansaajien, mutta myös muiden pätkätyöläisten asemaa "kaupunkilaisina pienituloisina". Halusin omalta osaltani tuoda esiin pikemminkin sitä, etten koe olevani huono-osainen, eikä perheeni suinkaan näe nälkää, vaan tulemme kyllä toimeen vaikkei meillä ole vaikkapa niin usein "välttämättömänä" pidettyä autoa.

Jos oma henkilöauto olisi kirjaimellisesti välttämätön, me varmaankin olisimme jonkinlaisen koslan hankkineet ja tinkineet jostain muusta — ruoasta, vaatteista (huomatkaa magee seiskytluvun nahkarotsi kuvan ikkunalaudalla!) ja asumisesta (se 118 neliön omistusasunto — "Myllypurossa" ei tarkoita "itäisessä slummissa" vaan metroradan varrella, eli paikassa josta takuulla pääsee pois ilman autoakin).

Tähän perheauton välttämättömyyteen liittyykin se mainittu ironiamerkin puuttuminen. Jutussa nimittäin lukee, lainausmerkeissä jotka osoittavat sanojen kuuluvan haastatellulle, minulle: "Meillä ei ole edes pientä autoa, emmekä lennä ulkomaille lomalle." Tähän olisi pitänyt liittää vähintäänkin joku hymiö: ;)

Itse muuten totesin toimittajalle, jotakuinkin vailla ironiaa, että tällaisen perheen ekologinen jalanjälki on aivan tarpeeksi mittava ilman isoa autoa ja lentolomiakin.



HS:n jutun toimitti Katja Kuokkanen, kuvan otti Markus Jokela.

P.S. (lisätty 11.11.): Huomasin vasta eilen että skannista jäi oikea alanurkka pois. Pois jääneessä kahden lyhyen kappaleen palstassa oli seuraava teksti:

Nyt myös hallituksessa on Tatusotun ja alan ammattijärjestöjen kannanottojen myötä ymmärretty, että tässä kohtaa sosiaaliturvaa on aukko.

Sosiaaliturvaa parannetaan hallituksen esityksen mukaan 2009 alusta niin, että apurahansaajille turvataan eläke-, sairausvakuutus-, työtapaturma- ja työttömyysturva.

(P. R.)

"Tutkijankin on saatava pitää äitiyslomaa" (HS 1.11.08)

Vaikka paljon on saatu aikaiseksi, on paljon vielä tehtävää, jotta tutkijoiden ammattikuntaa kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti. Miia Halme ihmettelee Helsingin Sanomissa 1.11.08 julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, miksi äitiysloma ei kuulu tutkijalle.

Sivistysvaliokunta haluaa selvitettäväksi lyhyiden apurahojen sosiaaliturvan

Käsittelimme tänään Aleksis Kiven päivänä hengenviljelijöiden sosiaaliturvaa sivistysvaliokunnassa. Istunnon aluksi edustaja Tommy Taberman luki Kiven runon. Tämän jälkeen kävimme läpi käsityksemme lakiesityksestä ja teimme siitä lausunnon. Ensi viikolla myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunta antaa oman lausuntonsa. Tämän jälkeen laki on sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsissä. Valiokunta tekee siitä oman esityksensä hallitukselle.

***
Tiedote eduskunnan sivuilta:

Eduskunnan sivistysvaliokunta on antanut lausunnon apurahansaajien sosiaaliturvaa koskevasta maatalousyrittäjän eläkelain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (SiVL 13/2008). Valiokunta pitää ehdotusta kokonaisuudessaan hyvänä.

Apurahalla taiteellista toimintaa harjoittavat tai tieteellistä tutkimusta tekevät henkilöt ovat sosiaaliturvan järjestämisen kannalta muuta väestöä huonommassa asemassa. Apurahoilla tehdään mittava määrä yhteiskuntaa hyödyttävää tieteellistä tutkimusta ja taiteellista työtä. Lainsäädännön puutteellisuudesta johtuu, että osa apurahalla työskentelevistä on sairauden, raskauden, vanhuuden ja perhe-eläketurvan osalta ainoastaan lakisääteisen vähimmäisturvan piirissä. Esitetyillä lainmuutoksilla apurahansaajat saatettaan apurahalla työskentelyn osalta maatalousyrittäjän eläkelain mukaisen lakisääteisen ansiosidonnaisen eläketurvan ja kuntoutusetuuksien piiriin.

Valiokunta katsoo, että ongelmaksi hallituksen esittämässä mallissa jää se, että sosiaaliturvan piiriin päästäkseen tulisi apurahalla työskennellä yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta. Esittävän taiteen tekijöillä on paljon apurahoitettua projektityöskentelyä, jossa projektin pituus taiteen erityispiirteistä johtuen jää alle neljän kuukauden mittaiseksi.

Sivistysvaliokunta esittää lausunnossaan, että hallitus velvoitettaisiin selvittämään mahdollisuudet laajentaa apurahansaajien vakuutusvelvollisuutta siten, että neljä kuukautta lyhyemmät apurahakaudet voitaisiin laskea yhteen, jolloin ne oikeuttaisivat samaan sosiaaliturvaan kuin vähintään neljä kuukautta pitkät apurahajaksot oikeuttavat.
Mietinnön asiasta tekee sosiaali- ja terveysvaliokunta.

Lisätietoja:
Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo, puh.(09) 4321
Valiokuntaneuvos Marjo Hakkila, puh. (09) 432 2081

Sosiaaliturvajärjestelmään kohdistuvat laiminlyönnit rikoslain piiriin?

Kela on julkaissut vuonna 2006 ilmestyneen Vääryyskirjan jatkoksi Toisen vääryyskirjan, jossa hyvinvointivaltion tilasta käytyä keskustelua päivitetään. Kiinnostava uutinen teoksen julkistamistilaisuudesta on luettavissa täältä.

Artikkeli SATA-komitean valmistelemasta sosiaaliturvauudistuksesta (Megafoni)

Nettilehti Megafonissa on ilmestynyt tänään (7.10.2008) Heikki Keson artikkeli "Paljon melua tyhjästä?" Artikkelissa tarkastellaan sitä, mistä ns. SATA-komitean valmistelemassa sosiaaliturvauudistuksessa tulee (niukasti tihkuneista tiedoista päätellen) olemaan kysymys.

Onneksi olkoon!

Tatusotu-ryhmä onnittelee:

Martti-Tapio Kuuskoskesta Nuoren Voiman päätoimittaja

Nuoren Voiman uudeksi päätoimittajaksi on valittu FL Martti-Tapio Kuuskoski (s. 1968). Kuuskoski on taiteentutkija. Tutkimuksensa ohella Kuuskoski on työskennellyt aktiivisesti kulttuurin kentällä erityisesti kirjallisuuden ja elokuvan parissa. Hän on organisoinut erilaisia kulttuuritapahtumia ja kirjoittanut moniin kulttuurijulkaisuihin ja kirjoihin.

Martti-Tapio Kuuskoski aloittaa päätoimittajakautensa 1.1.2009. Vuodesta 2007 Nuoren Voiman päätoimittajana toiminut Olli Sinivaara jatkaa vuoden 2008 loppuun.

Apurahalaki työelämävaliokuntaan

Olin tämän viikon tiistaina 30.8. kutsuttuna asiantuntijana eduskunnan työelämävaliokunnassa, kun valiokunnassa käsiteltiin apuranhansaajien sosiaaliturvalakia. Alla valiokunnalle kuulemistilaisuudessa jättämäni kirjallinen lausunto, jonka allekirjoitin Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmän puheenjohtajan ominaisuudessa.

Outi Alanko-Kahiluoto

***

Tieteen- ja taiteentekijäjärjestöt ovat ajaneet apurahansaajien sosiaaliturvaa jo vuosikymmeniä. Siksi myös Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmä ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että myös hengenviljelijät viimein pääsevät sosiaaliturvan piiriin. Tämä tapahtuu vakuuttamalla heidät Maatalousyrittäjien eläkekassan kautta.

Laki myös vastaa suurelta osin Tieteentekijöiden sosiaaliturvatyöryhmän vaatimuksia. Lakia vaivaa kuitenkin puute, joka on alle neljän kuukauden mittaisten apurahojen jääminen sosiaaliturvan ulkopuolelle.

Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmä katsoo, että on sosiaaliturvan on kuuluttava kaikille apurahan turvin tutkimustyötä tekeville apurahajakson pituudesta riippumatta. Tiedemaailmassa lyhyet apurahat ovat jatkuvasti lisääntyneet ja on yhä tavallisempaa, että sama henkilö voi saada vuoden aikana useamman alle neljän kuukauden mittaisen työskentelyapurahan. Sosiaaliturvan järjestäminen myös näille tutkijoille olisi linjassa hallituksen pyrkimyksen kanssa tehdä työnteko kannattavaksi kaikissa tilanteissa sekä hallituksen pyrkimyksessä parantaa sosiaaliturvan aukkoja.

Onkin tärkeää, että välittömästi lain tultua voimaan perustetaan eri osapuolista koostuva työryhmä selvittämään, millä keinoin myös alle neljän kuukauden mittaiset apurahat saataisiin sosiaaliturvan piiriin. Työryhmässä tulisi olla mukana samat osapuolet kuin lakia valmistelleessa työryhmässä.

Alle neljän kuukauden mittaisten apurahojen jääminen sosiaaliturvan ulkopuolelle johtunee siitä, että sosiaaliturva järjestetään Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa. Ehdotuksen mukaan apurahansaaja on velvollinen vakuuttamaan itsensä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa, kun hänelle on Suomessa myönnetty apuraha, jonka turvin hän työskentelee yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta ja apurahan suuruus vuotuiseksi työtuloksi muutettuna on vähintään maatalousyrittäjien eläkelain alarajan suuruinen, joka on 3093,33 euroa vuoden 2008 tasossa. Osa tutkijoista saa apurahansa useista eri lähteistä, jolloin saman vuoden aikana saattaa olla vaikkapa neljä kolmen kuukauden mittaista apurahakautta.

Apurahoja myöntävät tahot ovat tuoneet esiin, että jatkossa kaikki apurahat voisivat olla vähintään 4kk mittaisia, jolloin sosiaaliturvan puuttumisen ongelmaa ei apurahansaajalle tulisi. Tämä voikin olla järkevää. Voi kuitenkin kysyä, onko kaikissa tapauksissa kansantaloudellisesti tai edes tutkijan itsensä etenemisen järkevää venyttää kolmen kuukauden työ neljään kuukauteen.

Apurahansaajien sosiaaliturvalain jatkokehittely

Lain perusteluihin on sisällytetty lupaus siitä, että lain toimivuutta seurataan ja lakia korjataan tarpeen vaatimalla tavalla. Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmä esittääkin, että apurahansaajien vakuuttamista seurattaisiin ja samalla selvitettäisiin vakuuttamismahdollisuutta myös alle neljän kuukauden apurahojen osalta. Ongelmallisia ovat muun muassa edellä kuvatun kaltaiset tapaukset, joissa henkilön apurahakaudet muodostuvat useasta eri lähteestä saaduista apurahoista, joista yksikään ei oikeuta henkilöä vakuuttamaan itseään Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa.

Pakollisen tapaturmavakuutuksen osalta Tieteentekijöiden liitto ehdottaa seurantaa apurahansaajille sattuneista tapaturmista. Tällöin voidaan tarkastella sitä, onko apurahansaajien tapaturmavakuutusmaksu oikea suhteessa maatalousyrittäjien tapaturmavakuutusmaksuun. Kaikki apurahansaajat eivät tee töitä työpaikalla vaan osa työskentelee kotona. Tämä saattaa aiheuttaa epäselvyyksiä tulkittaessa sitä, onko kyseessä työtapaturma vai ei.

Tieteentekijöiden liitto pitää työttömyysturvalakiin esitettyjä muutoksia pääosin kannatettavina. Työ- ja elinkeinoministeriö ohjeisti TE-keskuksia ja työvoimatoimistoja huhtikuussa 2008 lähettämässään kirjeessä tutkijoiden ja taiteilijoiden työttömyysturvasta eräissä tilanteissa. Kirjeellä ei ole ollut toivottua vaikutusta kaikissa työvoimatoimistoissa. Apurahansaajia on jäänyt edelleenkin työttömyysturvan ulkopuolelle ohjeistuksen vastaisesti. On hyvä, että työttömyysturvalakiin tulee ensi vuoden alusta alkaen työ- ja elinkeinoministeriön kirjeen keskeinen sisältö. Myös tämän jälkeen tulee seurata, tulevatko apurahansaajat työttömyystilanteissa tasapuolisesti ja lain edellyttämällä tavalla kohdelluiksi.

Tieteentekijöiden sosiaaliturvatyöryhmä esittää selvitettäväksi yhteistyössä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen kanssa, millä keinoin myös alle neljän kuukauden mittaiset apurahat voisivat päästä sosiaaliturvan piiriin. Olisiko lyhyiden, alle neljän kuukauden mittaisten apurahojen ketjuttaminen mahdollista, niin että ne yhdessä muodostaisivat vaaditun mittaisen jakson ja täyttäisivät lain vuositulokriteerin? Tulisi selvittää myös, tulisiko alle neljän kuukauden apurahojen osalta vapaaehtoinen vakuuttaminen kyseeseen, jolloin alle neljän kuukauden mittaisen apurahan saajan olisi mahdollista, mutta ei pakollista, vakuuttaa itsensä Maatalousyrittäjien eläkekassassa.

Edellä esitetyn lisäksi Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmä yhtyy Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantalan lausuntoon sekä sen liitteessä 1 esitettyihin muutosehdotuksiin, jotka ovat myös tämän lausunnon liitteenä.

Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmän puolesta

Outi Alanko-Kahiluoto
Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmän puheenjohtaja

- ja tässä Eeva Rantalan lausunto, johon yllä viittaan:

Tieteentekijöiden liitto pitää myönteisenä sitä, että apurahansaajien sosiaaliturva saadaan vihdoinkin järjestettyä kohtuullisella tavalla. Apurahoilla tehdään mittava määrä tieteellistä tutkimusta, jonka tuloksia voidaan hyödyntää yhteiskunnassa eri tavoin. Siksi on tärkeää, että myös valtio osallistuu apurahansaajien sosiaaliturvan kustantamiseen ja järjestämiseen.

Tieteentekijöiden liitto pitää ehdotettuja lakimuutoksia ja sosiaaliturvan järjestämistapaa pääosin hyväksyttävinä. Sosiaaliturvan uudistuksen yhteydessä on tärkeää, että apurahansaajien käteen jäävän apurahan määrä ei laske. Verottoman apurahan pienuuden vuoksi apurahansaajat elävät toimeentulon äärirajoilla, minkä vuoksi apurahan ylärajan kohottaminen on ehdottoman tärkeää uudistuksen yhteydessä.

Verottoman apurahan maksimimäärä on tällä hetkellä 1313,13 euroa kuukaudessa. Kehityksen tuleekin johtaa jatkossa apurahansaajien tulotason nousuun. Ehdotuksen mukaan apurahansaaja olisi velvollinen vakuuttamaan itsensä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa, kun hänelle on Suomessa myönnetty apuraha, jonka turvin hän työskentelee yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta ja apurahan suuruus vuotuiseksi työtuloksi muutettuna on vähintään maatalousyrittäjien eläkelain alarajan suuruinen, joka on 3093,33 euroa vuoden 2008 tasossa. Käytännössä tämä tarkoittaa apurahansaajalle myönnettyä vähintään 1031,11 euron suuruista apurahaa vähintään neljän kuukauden työskentelyä varten, mikä on huomattavasti alle mainitun verottoman apurahan kuukausirajan. Ehdotuksen mukaan vakuuttamisvelvollisuus syntyisi erikseen jokaisen edellytykset täyttävän apurahan osalta.

Osa tutkijoista saa apurahansa useista eri lähteistä, jolloin saman vuoden aikana saattaa olla vaikkapa neljä kolmen kuukauden mittaista apurahakautta. Hallituksen esityksen tavoitteet huomioon ottaen ei ole perusteltua, että useista eri lähteistä rahoitusta saava apurahansaaja jää sosiaaliturvan ulkopuolelle, vaikka hänen työskentelynsä olisi yhdenjaksoista ja siten täyttää ehdotuksen vaatiman neljän kuukauden vähimmäiskeston ja hänen rahoituksensa ylittää vaaditun vuosityötulon.

Tieteentekijöiden liitto esittää, että ehdotuksessa harkittaisiin vielä vakuutusvelvollisuuden laajentamista koskemaan toisiaan seuraavia yhteensä vähintään neljän kuukauden mittaisia apurahakausia, joiden mukainen vuosityötulo on vähintään 3093,33 euroa vuoden 2008 tasossa. Muutos on perusteltu, jotta vastaisuudessa vältettäisiin pienten apurahojen venyttäminen keinotekoisesti neljän kuukauden mittaisiksi.

Tämän lisäksi Tieteentekijöiden liitto ehdottaa, että apurahansaajien vakuuttamista seurattaisiin ja samalla selvitettäisiin vakuuttamismahdollisuutta myös alle neljän kuukauden apurahojen osalta. Pakollisen tapaturmavakuutuksen osalta Tieteentekijöiden liitto ehdottaa seurantaa apurahansaajille sattuneista tapaturmista. Tällöin voidaan tarkastella sitä, onko apurahansaajien tapaturmavakuutusmaksu oikea suhteessa maatalousyrittäjien tapaturmavakuutusmaksuun. Kaikki apurahatutkijat eivät työskentele yliopiston tai tutkimuslaitoksen osoittamissa tiloissa, vaan osa työskentelee joko pysyvästi tai tilapäisesti esim. kotona. Tämä saattaa aiheuttaa epäselvyyksiä tulkittaessa sitä, onko kyseessä työtapaturma vai ei.

Tieteentekijöiden liitto pitää työttömyysturvalakiin esitettyjä muutoksia pääosin kannatettavina. Työ- ja elinkeinoministeriö ohjeisti TE-keskuksia ja työvoimatoimistoja huhtikuussa 2008 lähettämässään kirjeessä tutkijoiden ja taiteilijoiden työttömyysturvasta eräissä tilanteissa. Kirjeellä ei ole ollut toivottua vaikutusta kaikissa työvoimatoimistoissa. Apurahansaajia on jäänyt edelleenkin työttömyysturvan ulkopuolelle ohjeistuksen vastaisesti. On hyvä, että työttömyysturvalakiin tulee ensi vuoden alusta alkaen työ- ja elinkeinoministeriön kirjeen keskeinen sisältö.

Tieteentekijöiden liitto ehdottaa työttömyysturvalakiin pieniä muutoksia, jotka on esitetty oheisessa liitteessä.

Tieteentekijöiden liiton puolesta
Eeva Rantala
toiminnanjohtaja

Suomen Kulttuurirahaston ohjeet sosiaaliturvasta

Suomen Kulttuurirahaston vuoden 2009 apurahat ovat nyt haettavissa. SKR tiedottaa sivuillaan myös sosiaaliturvauudistuksesta, joka löytyy täältä. Esimerkiksi kokovuotinen, täyspäiväiseen työskentelyyn tarkoitettu apuraha, 21 000 euroa, pitää sisällään sosiaaliturvamaksut.

TTL: Sosiaaliturvamaksu tulee ottaa huomioon apurahahakemuksessa

Tieteentekijöiden liitto muistuttaa tiedotteessaan, että apurahanhakijoiden on huomioitava sosiaaliturvamaksut hakemuksessaan. Tiedote löytyy myös täältä.

* * *

25.9.2008 Sosiaaliturvamaksu tulee ottaa huomioon apurahahakemuksessa

APURAHANSAAJA! Apurahalaki tulee – huomioi sosiaaliturvamaksusi apurahahakemuksessa

Apurahansaajien sosiaaliturvaan odotetaan parannuksia vuoden 2009 alusta. Pitkällisen edunvalvontakamppailumme jälkeen ehdotus apurahalaiksi on nyt syksyllä 2008 eduskunnan käsittelyssä. Kun eduskunta hyväksyy lain, tulee tämä vaikuttamaan myönteisesti apurahansaajien sosiaaliturvaan eläkkeen, työtapaturmien, sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien sekä työttömyysturvan osalta. Myös verottoman apurahan ylärajaa ollaan nostamassa.

Vakuutusmaksut tulevat apurahansaajan itsensä maksettaviksi ja ne tuleekin ottaa huomioon jo nyt haettaessa apurahoja.

Jotta apurahansaajan käteen jäävä määrä ei muutosten myötä pienenisi, Tieteentekijöiden liitto muistuttaa tutkijoita huomioimaan apurahahakemuksissaan tulevan apurahalain, jonka mukaan yli neljän kuukauden jaksolle myönnetty yli 1.031,11 euron suuruisen apurahan saaja on velvollinen ottamaan itselleen eläke- ja ryhmähenkivakuutuksen sekä maksamaan lain mukaiset vakuutusmaksut.

Vakuutusmaksujen suuruus on noin 14 % myönnetystä apurahasta. Ehdotuksen mukaan apurahoja myöntävät tahot tulevat todennäköisesti myöntämään nykyistä suurempia apurahoja vakuutusmaksuista aiheutuvien menojen kattamiseksi.

Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmä
Outi Alanko-Kahiluoto (pj), Eeva Rantala, Anu Suoranta, Tuuli Vänskä

Apurahansaajien sosiaaliturva budjetissa

Dialogi: apurahansaajien sosiaaliturvalain aiheuttamat muutokset valtion budjetissa

Kysyjä:
Paljonko STM:n budjetissa on varattu rahaa apurahansaajien sosiaaliturvanhoitamiseen ensi vuodelle?

Ministeriön virkamies:
STM talousarviossa varattu rahaa momentille 33.40.54 yhteensä 1,6 milj.euroa, josta 1,3 milj. euroa tapaturmavakuutuksen ja 0,3 milj. euroa sairausvakuutuksen omavastuuajalta maksettavien korvauksien kompensoimiseksi. Työttömyysturvan ja eläketurvan osalta kustannukset kohdentuvat myöhemmille vuosille.

Kysyjä:
Miten kustannukset on jaettu OPM:n ja STM:n välillä - ilmeisesti myös ensimmäisen momenteille on jotain rahaa budjetoitu?

Ministeriön virkamies:
OPMn momentille 29.80.51 lisärahaa varattu 1,1 milj. euroa taiteilija-apurahojen korottamista varten (korotus vastaa vakuutusmaksujen aiheuttamaa maksurasitusta eli noin 14 %).

Kysyjä:
Mikä on summa, joka budjetissa on varattu verottoman apurahan ylärajan korottamiselle?(Veroton apuraha on nykyisen tason mukaan 1313,13 euroa)

Ministeriön virkamies:
Verotonta ylärajaa korotetaan maksujen johdosta noin 14 %:lla.

Luomisen edellytyksistä

Kuvitelkaamme, että joku antaa taiteilijalle kehotuksen ryhtyä yrittäjäksi. Ymmärtääksemme, miksi joku näin tekee, meidän on huomattava, että puhujan ymmärrys taiteesta on ratkaisevasti toisenlainen kuin meidän, joille taide on jotakin itsessään arvokasta. Kehotuksen taustalla on ensinnäkin ajatus siitä, ettei taideteoksella sinänsä ole minkäänlaista itseisarvoa. Tästä puolestaan seuraa johdonmukaisesti ajatus, että taiteesta voidaan puhua yritysmaailman kielellä.

Jos joku tahtoo yrittäjäksi, hän ei varmastikaan ryhdy taiteilijaksi. Liike-elämä tekee kauppaa hyödykkeillä, jotka se pyrkii saamaan markkinoille tehdäkseen niillä taloudellista voittoa. Hyödykkeeltä puuttuu itseisarvo. Hyödykkeen arvo tulee esiin vasta vaihdannassa, jossa siitä maksetaan rahallinen korvaus. Hyödyke tulee sitä arvokkaammaksi mitä suuremmaksi siitä saatu korvaus kasvaa. Taiteellisen toiminnan lopputulosta ei sen sijaan mitata rahassa. Silti taiteella on oma arvonsa.

Jos joku tahtoo tutkijaksi, hän ei varmastikaan ryhdy yrittäjäksi. Tieteellinen perustutkimus ei tyypillisesti ole taloudellista voittoa tuottavaa, sen arvo on muualla. Perustutkimuksella on arvo sinänsä, jota ei välttämättä mitata rahassa. Se lisää ymmärrystämme maailmasta - siitä, miten asiat ovat, ja miten ne voisivat olla. Innovoiminen ja luominen onkin syytä erottaa toisistaan myös silloin, kun puhutaan tutkimisesta ja tieteestä. Innovoimisen tuloksena syntyvä innovaatio on keksintö, joka markkinoille siirrettynä tuottaa keksijälleen taloudellista etua. Innovaatioiden arvo on niiden vaihtoarvossa, ei uudessa tiedossa sinänsä.

Tieteessä uuden ajatuksen syntyminen sen sijaan edellyttää tutkimuksellista vapautta, tietynlaista luovaa tyhjää tilaa, jota valmiiksi annetut sisällöt tai reunaehdot eivät valmiiksi rajoita. Tiedemaailmassa tieteen viimekätinen arvo riippuu sen puolueettomuudesta, riippumattomuudesta ja uskottavuudesta. Siksi tutkimustuloksen arvo ei riipu siitä, kuinka paljon mesenaatit ovat tiedemiestä tai -naista ennakkoon tukeneet.

Sivistysyliopistolla on itseisarvonsa, joka ei ole riippuvainen siitä, ovatko sen tutkimustulokset myytävissä kaupallisilla markkinoilla vai eivät. Vastaavasti taideteoksella on arvonsa siitä huolimatta, että joku sattuisi siitä jotakin maksamaan. Näistä syistä taitelija tai tutkija ei ole yrittäjä, vaikka hänet on sellaiseksi yritetty työhallinnon viranomaisten toimesta leimata.

Taide tai humanistinen tutkimus eivät silti ole sillä tavoin maailmasta erillisiä, että niitä voitaisiin tehdä ilman riittävää taloudellista tukea. Taiteilija tulee vastedeskin tarvitsemaan taiteelleen valtiovallan tuen, sillä Suomen kokoisen maan markkinoilla taiteella harvemmin elää. Sama markkinoiden pienuus rajoittaa myös tieteiden menestymistä kaupallisessa maailmassa: vaikka kaikille yliopistoille nyt annetaan mahdollisuus markkinarahan keräämiseen, humanistinen taiteentutkimus, filosofia, kulttuurintutkimus, filologia, eksegetiikka ja yhteiskuntatieteet tulevat edelleen tarvitsemaan valtiovallan ja yhteiskunnan taloudellisen tuen.

Tiede ja taide ovat kulttuurista pääomaa ja osa sitä, mitä sivistykseksi kutsutaan. Silti huomautan: jos "pääomaa, pääomaa!" on ainoa, mitä puhuja saa sanotuksi, tarvitsee pää lomaa. Taidetta on mahdotonta selittää sille, jolla ei ole siitä omakohtaista kokemusta. Kokeakseen taiteen on oltava valmis ottamaan vastaan jotakin sellaista, jota ei voi määritellä sanomalla "X on y" tai "X:n arvo on nn-euroa". Taiteen kokeminen vaatii tyhjäksi tulemista, ei pulleaa lompakkoa.

On absurdia ajatella, että taideteoksen voisi ostaa. Taidehan kuuluu kaikille! Siksi parasta taiteen tukemista on taiteilijan työn tukeminen, ei taideteoksesta maksaminen - vaikka taidehankinnat jonain päivänä vapautettaisiinkin veroista.

Outi Alanko-Kahiluoto
- kolumni syyskuun 2008 Taiteilija-lehdessä