LEHDISTÖTIEDOTE 10.1.2007 Miksi tutkijoilla ja taiteilijoilla ei ole sosiaaliturvaa?

MIKSI TUTKIJOILLA JA TAITEILIJOILLA EI OLE SOSIAALITURVAA?
Avoin keskustelutilaisuus tieteen- ja taiteentekijöiden sosiaaliturvan aukoista ja asemasta nyky-Suomessa

Helsingin Ylioppilasteatterissa (Aleksanterinkatu 23, sisäänkäynti rautaportista Kolmen sepän aukiolta) keskiviikkona 24.1.2007 kello 15.30−18.00.


Apurahoilla ja pätkätöillä elävät taiteilijat ja tutkijat ovat Suomessa jääneet ilman työttömyys- ja sosiaaliturvaa. Työvoimatoimikuntien päätöksenteko on täysin ohjeistamatonta ja mielivaltaista näiden ammattiryhmien osalta.

Työttömäksi jäänyt, väitöskirjaa valmisteleva tutkija luokitellaan milloin opiskelijaksi, milloin omassa työssään työllistyväksi yrittäjäksi. Molemmissa tapauksissa lopputulos on sama: työttömyysetuutta ei myönnetä, ja ainoaksi toimeentulonlähteeksi jää usein toimeentulotuki.

Työvoimaviranomaiset edellyttävät, että työtön tutkija irtautuu yliopiston kirjoilta vähintään vuodeksi. Vakuutusoikeuden ratkaisulinjan (VakO 10297:2004) mukaan tutkijan ei tarvitse erota yliopistosta saadakseen työttömyyskorvausta. Kun työvoimaviranomaiset tekevät ratkaisulinjan vastaisia päätöksiä, he itse asiassa estävät tutkijan työllistymisen omalla alallaan. Useita yliopistollisia työtehtäviä (esimerkiksi tutkijakoulupaikkaa) ei voi ottaa vastaan, mikäli ei ole kirjoilla yliopistossa.

Ongelmat eivät lopu edes väitöskirjan valmistuttua. Väitöskirjan esitarkastus voi kestää useita kuukausia. Mikäli rahoitus on loppunut eikä muuta työtä ole tiedossa, tutkija ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi. Työvoimaviranomaiset voivat kuitenkin pakottaa jopa väitöskirjansa valmiiksi saaneen tutkijan irrottautumaan opinahjostaan. Tällöin tutkija ei voi väitellä. Näin hän ei varmasti jatkossakaan saa oman alansa töitä.

Nykytilanteessa voi käydä niinkin, että ihmiseltä, joka on ollut useita vuosia ei-yliopistollisessa palkkatyössä, evätään työn päätyttyä työttömyysturva sillä perusteella, että hän on ollut palkkatyönsä aikana yliopistossa kirjoilla.

Taiteilijoilla tilanne on yhtä armoton. Näyttelijä Sulevi Peltola totesi hiljattain Kelan sanomissa (4/2006) muun muassa seuraavaa: "Taiteilijoiden sosiaaliturva on ihan hukassa. Maan hallitus yritti juuri alistaa jokaisen pätkätyöläisen ja taiteilijan yrittäjäksi. Jos tämä olisi onnistunut, Kela olisi voinut kääntää meille kokonaan selkänsä."

Kuvataiteilijat ovat olleet pitkään työttömyysturvan kannalta heikoimmassa asemassa oleva ammattiryhmä. Mahdollisen teosmyynnin takia heitä on kohdeltu yrittäjinä, vaikka myynti olisi muutama sata euroa vuodessa. Työvoimaviranomaiset ovat vaatineet taiteilijoita luopumaan työvälineistään ja työhuoneestaan, ja esimerkiksi näyttelyn pitäminen voi johtaa työttömyysetuuden menetykseen. Taiteilija ei voi kuitenkaan työllistyä ilman päivitettyä näyttöä. Taiteilija ei voi myöskään antaa oman alansa opetusta ilman tarvittavaa välineistöä. Kierre on valmis.

Katso lisää TATUSOTU-tapauskertomuksia taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvaan liittyvistä ongelmista: http://www.tatusotu.blogspot.com/

Köyhyyden kierteeseen on vaarassa luisua yhä useampi korkeasti kouluttautunut luovan työn tekijä. Taiteilijoiden ja tutkijoiden epätasa-arvoinen asema koskee erityisesti naisia. Apurahaa saaneet naistaiteilijat ja ‑­tutkijat ovat jääneet ilman äitiyspäivärahaa apurahakauden päätyttyä. Apurahajärjestelmä näyttäisi olevan riskitön vain vakinaisessa virkasuhteessa oleville: heille on varmuudella työpaikka, johon palata apurahakauden jälkeen.

Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja Jorma Huuhtanen esitti vastikään Turun Sanomien haastattelussa (24.12.2006), että nykyinen sekava ja hajanainen sosiaaliturvajärjestelmä on uudistettava perusteellisesti. Tieteen- ja taiteentekijöiden kohtaamat ongelmat todistavat osaltaan, että sosiaaliturvan rakenteita on remontoitava pikaisesti. Perustulo voisi olla yksi ratkaisu tulevaisuudessa, mutta jo nyt valtion hallinnon olisi välittömästi ohjeistettava virkamieskuntaa.

Kertovatko edellä kuvatut ongelmat jotain enemmänkin kulttuurin ja sivistyksen asemasta maassamme? Ovatko apurahoilla ja freelance-töillä elävät taiteilijat ja tutkijat vain marginaalinen sosiaaliturvan ulkopuolelle jäävä ryhmä, vai onko kyseessä laajemminkin nyky-yhteiskuntaa luonnehtiva ilmiö? Koskeeko akateeminen prekarisoituminen myös kääntäjiä, graafikoita ja muita freelance-pätkätyöläisiä? Näistä asioista keskustellaan Helsingin Ylioppilasteatterissa keskiviikkona 24.1.2007 järjestettävässä tilaisuudessa kello 15.30−18.00.

Tilaisuus on avoin kaikille. Erityisen tervetulleita ovat tutkijat, yliopistoväki, taiteilijat, Kelan ja työvoimahallinnon virkamiehet sekä tieteen- ja taiteentekijöiden ammattijärjestöjen edustajat.

Ohjelmassa:
15.30 Tapauskertomuksia sosiaaliturvattomasta elämästä
15.50 Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala: Tutkija leipäjonossa
16.10 Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Elena Näsänen: Taiteilijoiden sosiaaliturvattomuus
16.30−18.00 Paneelikeskustelu
valtuutettu Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.)
kansanedustaja Tatja Karvonen (kesk.)
kansanedustaja Maija Perho (kok.)
kansanedustaja Minna Sirnö (vas.)
kansanedustaja Säde Tahvanainen (sd.)
Puhetta johtaa oikeustieteen tohtori, kirjailija Jarkko Tontti.
Tervetuloa!

Tilaisuuden järjestää TATUSOTU-työryhmä:
Outi Alanko-Kahiluoto (FL, tutkija, kaupunginvaltuutettu, kansanedustajaehdokas)
Martti-Tapio Kuuskoski (FL, tutkija)
Laura Lindstedt (FM, tutkija)
Pajari Räsänen (FM, tutkija)

LISÄTIETOJA
- tilaisuudesta:
Outi Alanko-Kahiluoto
outi.alanko (at) vihreat.fi, 050−5614492

- TATUSOTU-työryhmästä:
Martti-Tapio Kuuskoski
martti.kuuskoski (at) helsinki.fi, 040−0012424