Tarina eletystä elämästä: KUN TURVAVERKKO REPEÄÄ

Olen joutunut tarkkailemaan apurahataiteilijaa pyristelemässä työttömyysverkossa. Pakostakin herää kysymys kauanko on kauan.

Lahjakas nuori taiteilija tuli palkittua valtion taholta. Hän sai apurahan. Oli kiva ja hyvä tehdä töitä hetken aikaa ilman ainaista huolta toimeentulosta. Mutta sitten se loppui.

Liitosta ohjeistettiin, että nyt työllistymistä odotellessa täytyy ilmoittautua työkkäriin työnhakijaksi ja hakea liiton kassasta työttömyyspäivärahaa. Oli hyvä, että taiteilija oli ennen apurahaa ollut palkkatyössä ja maksanut kiltisti jäsenmaksunsa. Hänellä olisi oikeus ansiosidonnaiseen korvaukseen työttömyyden ajalta. Kaikilla ei ole näin hyvä tuuri. Moni työllistyy aina vaan apurahatuotannoissa tai liian vähän tai liian halvalla.

Joskus kevättalvella 2005 tuli päätös, että tammikuun alusta alkaneen työttömyyden vuoksi ei maksettaisi työttömyyskorvausta, koska jäsenemme edelleen työllistyy omassa työssään tanssi-taiteilijana. Asioitansa hoitavana huolellisena ihmisenä hän otti yhteyttä liittoon, jossa kerroin, että on täytynyt tapahtua virhe. Tämä outoakin oudompi salakielinen ilmaus "työllistyy yrittäjänä tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään" tarkoittaa apurahaa. Siitä siis oli kysymys.

Vuosien työn jälkeen onneksi on nyt jo saatu yhteiset pelisäännöt ja ne toimivat näin:
- apuraha ei kerrytä työttömyysturvaa
- apurahan kanssa yhtä aikaa ei voi saada työttömyyskorvausta
-apurahan päättyminen pitää osoittaa selvästi; siihen sen vaikutus loppuu.

Tästä on saatu lain soveltamisohjeita ja yhdessä työkkärin virkailijoiden kanssa pidetty oikein koulutustakin. Virkailijana tartuin puhelimen kampeen ja sanoin yrittäväni vaikuttaa asiaan suoralta kädeltä. Oliko arvovaltakysymys vai mikä ihme sitten olikaan, mutta edelleen tuli vastauksena, että "henkilö työllistyy edelleen tanssitaiteilijana eikä siis voi saada työttömyyskorvausta". Taiteilijamme oli hämmentynyt. Olihan hän aiemminkin saanut korvausta. Maalaisjärjenkäyttö sallittua ja toivottavaa!

Jossakin vaiheessa työkkäriin oli tullut ohje, että taiteilijan (ja tällä tarkoitettiin lähinnä itsekseen työtätekevää kuvataiteilijaa) pitää osoittaa työttömyytensä lopettamalla taiteilu vähintään neljäksi kuukaudeksi. Ohje ei tuntenut eikä tehnyt eroa sellaisen taiteilijaan, joka taiteilee työsuhteessa. Silloin voikin aina osoittaa työllisyyden ja työttömyyden välisen eron. Tanssijahan ei voi lopettaa tanssijana olemista kuin... siis miten? Tanssimalla varastoon? Vaihtamalla alaa? Tehtiin valitus. Yllätys, yllätys! Päätös ei muuttunut. Tässä vaiheessa vuosi oli jo kulunut.

Valituksiin suhtaudutaan kuulema tosi nihkeästi, niin kuin usein apurahataiteilijoihin. Eräs asiaa tunteva taho kutsui päätöstä työtapaturmaksi ja kehotti valittamaan edelleen. Ja niin ryhdyttiin toimeen. Tehtiin valitus, joka onkin ollut valitusmatkallaan jo liki vuoden. Päätöstä ei kuulu. Hitaat on herrojen kiireet.

Luonnollisesti lukija ymmärtää, että missään vaiheessa tätä prosessia ei tanssitaiteilija ole voinut saada työttömyyskorvausta - hänhän on se kuuluisa pätkätyöläinen - koska hän ei malttanut lopettaa olemasta tanssitaiteilija.

Aulikki Raatikainen
Teatteri- ja Mediatyöntekijät
TeMe ry
aulikki.raatikainen@teme.fi