Yliopistolla on aina tehty pätkätöitä. Mutta siinä missä pätkä aikaisemmin mitattiin vuosissa, nykyään pätkällä useimmiten tarkoitetaan joidenkin kuukausien mittaista työsuhdetta. Perusrahoituksen pienentyminen on vähentänyt myös virkoja, ja tämä puolestaan lisännyt apurahansaajien ja projektitutkijoiden määrää. Apuraha- ja projektirahoitukset ovat myös aikaisempaa lyhyempiä. Olen itse työskennellyt jo kahdessa Suomen Akatemian "kolmivuotisessa" projektissa, jossa rahoitus kattoi hädin tuskin kaksi vuotta. Puuttuvan osuuden kukin projektin jäsen rääpi kokoon mistä tiesi: apurahoista, opetuksesta, keikkatöistä.
Ei vain työtilanne ole heikentynyt, nyt tutkijoista on myös tullut työttömyysturvan väliinputoajia. Tutkijan työttömyysturvan kannalta polttavin ongelma on se, että työvoimaviranomaiset ovat alkaneet tulkita tutkijan yrittäjäksi, joka "omassa työssään työllistyvänä" ei ole työmarkkinoiden käytettävissä eikä näin ollen ansaitse työttömyyspäivärahaa. Jos tutkija ei kelpaa työttömäksi, hän jää pahimmassa tapauksessa myös ilman toimeentulotukea.
Absurdismin huippu on puolestaan se, ettei työtön tutkija voi edes hakea apurahaa päästäkseen takaisin kiinni tutkimustyöhön, sillä jo pelkkä aie hakea apurahaa voidaan tulkita "työllistymiseksi omassa työssä". Päästäkseen työttömäksi tutkijan olisi työvoimaviranomaisten mielestä tehtävä ensin muita kuin oman alansa töitä osoittaakseen, ettei hänellä ole aikomusta jatkaa tutkimustaan.
Tieteentekijöiden liiton hallitus perusti tammikuussa 2007 erillisen sosiaaliturvatyöryhmän ajamaan eteenpäin uudistusta tutkijiden sosiaali- ja eläketurvaan. Työryhmän puheenjohtajaksi valittiin Anu Suoranta (Saty ry) ja jäseniksi allekirjoittaneen lisäksi mm. TTL:n toiminnanjohtaja Eeva Rantala sekä TTL:n asiamies Tuuli Vänskä. Työryhmä kokoontui tammikuussa ensimmäisen kerran. Ensimmäisessä palaverissamme keskustelimme tuoreesta tapauksesta, jossa työvoimatoimisto oli jättänyt tutkijakoulussa palkkasuhteessa olleen tutkijan ilman työttömyysetuutta sillä perusteella, että hänet oli katsottu omassa työssään työllistyväksi.
On selvää, ettei näin voi jatkua. Jättäessään sosiaaliturvamaksunsa maksaneen tutkijan ilman työttömyysetuutta valtiovalta rikkoo kolmikannassa tehtyjä työmarkkinapelisääntöjä. Tutkijoista on tullut lainsuojattomia, joiden aseman parantaminen on välttämättä saatava osaksi seuraavaa hallitusohjelmaa. Tieteentekijöiden liiton mielestä työministeriön on pikaisesti korjattava työttömyysturvalakia niin, ettei tutkijan jääminen kokonaan ilman työttömyysturvaa ole enää missään olosuhteissa mahdollista. Näkemyksemme mukaan työministeriön on kutsuttava asiantuntijoiksi tieteentekijöiden ammattijärjestön edustajat, kun työministeriön ohjeistusta työvoimaviranomaisille täsmennetään. Aiomme sosiaaliturvatyöryhmässä pitää huolta siitä, että jäsenistömme sosiaaliturvan ongelmat tulevat avainasemassa olevien virkamiesten ja päättäjien tietoon.
Outi Alanko-Kahiluoto, projektitutkija (SA), humanistien luottamusmies ja Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmän jäsen
Kirjoitus on julkaistu Helsingin yliopiston Tieteentekijöiden jäsenlehdessä 1/2007.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti