Näitä tapauksia lukiessa ei voi kuin ihmetellä sitä, miten Suomen valtiosta onkin nyt päässyt tulemaan kaikkien henkistä työtä tekevien köyhien oikeutettu vihollinen. Ei sivistyneessä valtiossa pitäisi harrastaa tiettyihin ihmisryhmiin kohdistuvan sorron laillistamista. Näin apartheid-Suomessa kuitenkin nyt tapahtuu.
Seuraavassa nukketeatteritaiteilija Marja Suden kokemuksia Kaarinasta.
***
Omassa tapauksessani yritti Kaarinan työvoimatoimisto periä minulta takautuvasti n. 1,5 vuoden ajalta veroineen päivineen 7000 euroa työttömyyspäivärahoja takaisin!
Olen nukketeatteritaiteilija, joka pahaksi onnekseen muutti "väärälle" alueelle Hämeenlinnasta. Siellä työkkäri suhtautui todella asiallisesti ja loogisesti tilanteeseeni. Siellä sain, uskokaa tai älkää, vuorotellen nostaa apurahaa ja työttömänä ollessani työttömyyspäivärahaa. Toinen työvoimatoimisto kuitenkin kumosi Hämeenlinnassa tehdyt päätökset jälkikäteen! Tämä on luonnollisesti täysin lainmukaista.
Tähän asti olen tehnyt erilaista opetus- ja projektikeikkaa sekä taiteellista työtä ja taidekasvatustyötä. Apurahoja sain välillä aika hyvin, tuskin kukaan niitä jatkuvasti teatteripuolella nostaakaan.
Oikeudentajuni ja ammatti-identiteettini ovat olleet ja ovat edelleen todella koetuksella. Lapseni leikkivät viime kesänä usein työkkärileikkejä (tälle saa jo nauraa) ja oloni oli todella ahdistunut ja kafkamainen. Perheemme oli tosi lujilla. Mistään ei luvattu apua tilanteeseen, koska tulkintoja voi tehdä täysin mielivaltaisesti. Lopulta YTK-kassa, johon kuulun, päätti olla perimättä takaisin summaa, koska se katsottiin mm. sosiaalitoimiston lausunnon perusteella kohtuuttomaksi summaksi tulottomalle ihmiselle (joka työllistyy omassa työssään?). He eivät myöskään katsoneet, että olisin syyllistynyt "törkeään tuottamukseen", mikä se sitten lieneekään.
Edelleenkään en ole oikeutettu työttömyysturvaan ja tiedoissani lukee, että en ole ilmoittanut aikoinaan työvoimatoimistoon saamistani apurahoista, mikä on silkkaa valhetta. Toisessa toimistossa toimitin aina asialliset selvitykset apurahoistani ja kerroin minä aikana ne oli käytetty ja mihin. Kerran virkailija oli pyytänyt minua tuomaan apurahapäätökset kirjattaviksi seuraavalla kerralla, jolloin ne näpyteltiin vasta koneelle. Tästä johtuen minua syytettiin toisessa työvoimatoimistossa vilpistä ja viivyttelystä asian ilmoittamisessa. (Joka voi johtaa poliisitutkintaan! Pelkäsin oikeasti jo sitäkin, koska aloin uskoa mihin tahansa.)
Olen ollut tapauksesta todella järkyttynyt. Onneksi en joutunut maksamaan rahaa, mutta oikeus ei silti toteutunut, koska olen edelleen ollut "yrittäjä" tietämättäni jo vuosien ajan. Joka kerta kun luen kaunistuneista työttömyystilastoista Varsinais-Suomessa sisälläni kuohahtaa. Itse selviydyin tilanteesta jatkamalla muinaisia yliopisto-opintojani, joilla ei sinänsä ollut mitään tekemistä taiteilijuuteni kanssa. Hankin varalle yhteiskuntakelpoisen ammatin... johon kuuluvat oikeudet ja työsuhteet kaikilla mausteilla.
Tukenani oli myös asiaan perehtynyt juridiikan tuntija, joka avasi minulle oikeita sanamuotoja. Työttömyysturvalautakuntaan en enää valittanut, koska pääni ei enää kestänyt asian pyörittelyä ja olin jo päättänyt, että teen mitä tahansa kunhan en enää joudu astumaan työvoimatoimiston ovesta sisään. Kortistoista pidetään todella tehokkaasti poissa tällaisella kyykytyksellä.
Virkailijoiden asenteessa ja tiedoissa on parantamisen varaa, kuten useissa kirjoituksissa näkyy. On hienoa, että asiaan puututaan näin lujalla tahdolla ja yhteisvoimin nyt. Toivottavasti jotakin vihdoin tapahtuu. Toivon myös, että esim. apurahan myöntäjät tiedottaisivat asiasta. Samoin peräänkuulutan vastuuta taidealan oppilaitoksilta, jotta ne valaisisivat tulevia nuoria kutsumustyöläisiä tällaisten seikkojen suhteen. Näistä oppilaitoksista valmistuu huikea määrä porukkaa lähes tyhjän päälle vuosittain.
Olen miettinyt myös suomen kielen ilmaisuja "työskennellä apurahan turvin" ja "työttömyysturva". Itse ainakin koin suurta turvattomuutta ja nöyryytyksen tunteita tapahtuneen jälkeen.
Marja Susi, nukketeatteritaiteilija, teatteri-ilmaisun ohjaaja, Kaarina
8. helmikuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti