Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen kirjoittaa viime sunnuntain lehdessä taiteesta ja kulttuuripolitiikasta otsikolla "Artistin apea valitus" (11.3.2007). Teksti on olevinaan reaktio Teemu Luukan kirjoitukseen "Kulttuuripolitiikka saa arvosanan 6+" (Helsingin Sanomat 9.3.07) .
Päätoimittajan retorinen aarreaitta aukeaa näin tyylikkäästi: "Taide on suurten sielujen viheriä laidun, mutta kun taide muuttuu kulttuuripolitiikaksi, sielut kutistuvat ja laidunkin ruskettuu. Kulttuuripolitiikka on alue, josta terve näkee heti, että sille ei pidä astua."
Tuo terveen järjen riemuvoitto kokonaisuudessaan ja kirjoituksesta käytyä keskustelua löytyy sarjakuvaportaalista kvaak.fi. [15.3. lisäsin Aamulehden skannatun pääkirjoitussivun tänne. Teksti löytyy näköjään myös Aamulehden verkkoversiosta. Verkossa on myös mahdollista kommentoida tuota tekstiä.]
P.S. Sain jo palautetta, jonka mukaan kyseessä ei ole "terveen järjen riemuvoitto (edes ironisesti luettuna) - pikemminkin tietämättömyyden riemuvoitto". No, sitähän se on. Mutta ironia on yhden perinteisen määritelmän nojalla nimenomaan sitä, että sanotaan päinvastaista kuin mitä tarkoitetaan. "... terve näkee heti, että sille ei pidä astua." Astuitpa, Apunen, kuitenkin?
12. maaliskuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Apusen teksti on tosiaan muutakin kuin pelkkä "viaton" reaktio tai provokaatio. Retorisilta keinoiltaan teksti heijastelee puhdasta oikeistopopulismia: asiatiedot jyrätään näkyvistä elävillä, tunteenomaisilla mielikuvilla (esim. "suttuiset ja tärisevät taiteilijamenninkäiset"), ja sitten yksinkertaistetaan. Hillittömin juttu oli minusta tämä "eräät parhaista ystävistänikin ovat kuvataiteilijoita" -argumentti.
Aamulehden päätoimittajan kirjoitus on jälleen yksi ajan merkki siitä, että oikeistopopulismi on koko ajan siirtymässä kohti keskustaa.
Argumenta ad hominem?
Ei kai Apusen horinoissa varsinaisista ad hominem päättelyistä ole kyse, ei ainakaan kovin yksinkertaisella tavalla. Taidemenninkäis-tapauksessa ei oikeastaan edes argumentoida, kunhan vain maalataan sopivaa kliseetä. Myös taiteilijatuttu-tapauksessa pikemminkin vain ”annetaan ymmärtää” kuin väitetään mitään. Mutta tällaiselta pohjalta kun ad hominemit lähtee, niin siinähän sitä sitten ollaan.
Taisin käyttää ad hominem -termiä aika väljästi, mutta tarkoitin juuri noita "menninkäisiä" ja tuota "minullahan on muuan hyvä taiteilijaystävä" -typpistä huomautusta. "Siis minullahan ei ole mitään [ryhmää se-ja-se] vastaan sinänsä, monet hyvät ystäväni ovat [juuri ryhnmän se-ja-se edustajia], mutta usein nyt vain tahtoo olla niin, että [ryhmä se-ja-se tekee sitä-ja-sitä]...". Tätä on saatu kuulla monenlaisissa yhteyksissä, ja tuohon hakasulkeisiin saa kukin sijoittaa haluamansa ryhmän nimen. Usein tuntuukin siltä, että omia päähänpinttymiä pusketaan läpi pilkkaamalla vaikkapa "viherpiipertäjiä" tai "tarhatätejä" tai "insinöörejä" tai "virkamiehiä" tai "poliittisia broilereita" tai "entisiä taistolaisia" tai "porvariperheen jälkeläisiä", sen sijaan että puhuttaisiin itse asioista.
Nyt kuitenkin toivoisin, että tänne blogiin kirjoittaisivat kommentteja enemmän muutkin kuin me ylläpitäjät... Sana on vapaa, ainakin jos onnistuu pääsemään ohi vihaisen moderaattorin.
Liittyy enemmän viimeiseen kommenttiin ja Apuseen kuin bloginne aiheeseen, mutta jos ette ole Aamulehden vakilukijoita, niin voin kertoa, että heidän nykyisenä toimituspolitiikkanaan on nimenomaan provosoinnin yrittäminen.
http://kivivalli.blogspot.com/search/label/aamulehti
Lähetä kommentti