"Moni nykytaiteen teos ei ole myytävissä" (HS mielipide)

Ohessa kuvataiteilija Anna Seppälän napakka kirjoitus "Moni nykytaiteen teos ei ole myytävissä" (Helsingin Sanomat 27.3.2007). Seppälä kritisoi insinööri Arto Dorsénin mielipidekirjoitusta "Taiteilijoita pitää kohdella yrittäjinä" (HS 18.3.), jossa taiteilijan ammattitaito rinnastettiin suoraan teoksen myyntiarvoon.

Lähetimme ennen eduskuntavaaleja kansanedustajaehdokkaille kolme kysymystä, joista viimeinen koski yleisemmin taiteen ja tieteen rahoitusta. Osa ehdokkaista näki Dorsénin tavoin yrittäjyyden ratkaisuna näihin ongelmiin. Vastauksia pääsee katsomaan tästä.

(L.L.)

***

Moni nykytaiteen teos ei ole myytävissä

Insinööri Arto Dorsén kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidesivulle otsikolla "Taiteilijoita pitääkin kohdella yrittäjinä" (HS 18.3.). Kirjoituksessaan hän paljasti täydellisen tietämättömyytensä nykytaiteesta.

Kuvataide on enenevässä määrin jotakin muuta kuin myytäviä objekteja; perinteisten taiteen muotojen, kuten maalauksen, kuvanveiston ja taidegrafiikan rinnalle on noussut uudenlaisia taiteen tekemisen tapoja ja tekniikoita, jotka laajentavat kuvataiteen kenttää muun muassa nykyteatterin, sarjakuvan, dokumentti- ja elokuvataiteen ja valo- ja äänisuunnittelun suuntaan.

Dorsén kirjoittaa: "Jos tuottamaansa taidetta ei saa kaupaksi sellaiseen hintaan, että sillä elää, pitää harkita ammatinvalinta uusiksi."

Minkälaisen yrityksen esimerkiksi videotaiteilija voisi perustaa? Olisiko yhteisötaidefirmalle markkinoita? Kuka ostaisi performanssin? Esimerkiksi nämä taidemuodot ovat oleellinen osa nykytaidetta, eikä niitä voida mahduttaa markkinatalouden raameihin.

Jos ainoa kuvataiteilijoille tarjottava vaihtoehto on taiteilijayrittäjyys, suomalainen kuvataide typistetään toimimattomaksi torsoksi.

On toki olemassa taiteilijoita, joiden taiteellinen tekeminen istuu yritystoiminnan muottiin, ja nämä taiteilijat ovatkin verotuksellisesti yrittäjiä. Nykytaiteen painopiste on kuitenkin muualla kuin myytävien objektien tuottamisessa.

Nyt puhutaan paljon kulttuuriviennistä. Suomalainen kuvataide on kilpailukykyistä kansainvälisesti, kiitos monipuolisen taidekoulutuksen. Monimuotoisuus kuitenkin vesitetään, jos taiteeseen aletaan soveltaa insinöörilogiikkaa.

"Jos ei ole ammattitaitoa, pitää vaihtaa alaa eikä vikistä". Dorsénin mukaan kuvataiteilijan ammattitaito on ilmeisesti mitattavissa myytyjen teosten määrällä.

Alankomaissa eli 1800-luvulla taiteilija, joka myi elämänsä aikana ainoastaan yhden maalauksistaan. Nyt hänen maalaustensa hinnat liikkuvat kymmenissä miljoonissa.

Nykytaiteilija, jonka töille tällä hetkellä "ei ole markkinoita", voi hyvinkin olla tulevaisuuden Van Gogh.

Anna Seppälä, kuvataiteilija, Helsinki