Pieni lehdistökatsaus

Tällä foorumilla esillä olleista aiheista, ei ainoastaan suoranaisista sosiaaliturva-asioista vaan myös esim. Pekka Himasen "innovaatiovisioista" on keskusteltu villkkaasti mediassa myös viime päivinä.

Eilen Himanen vastasi arvostelijoilleen Helsingin Sanomien mielipideosastossa ("Suomen on nyt aika uudistua", HS 29.3.). Hän muun muassa vastaa "huippututkimusta vastaan esitettyyn kritiikkiin"(?!) seuraavalla provokatiivisella kysymyksellä: "Ei kai kaiken suomalaisen tieteen tarvitse olla keskinkertaista, jotta olemme tasa-arvoisia?"

Mielestäni tuo on varsin halpahintaista retoriikkaa filosofin suusta, ilmeisen tahallinen väärinkäsitys ja virhepäätelmä. Kukaan on tuskin tuollaista keskinkertaisuuden ylistystä esittänyt. Ilman laajaa perustutkimusta, kunnollista opetusta, vapaata vuorovaikutusta tutkijoiden välillä sekä kotimaassa että kansainvälisesti, toisaalta ilman sellaista tasa-arvoa joka tarkoittaa myös työn materiaalisten ja henkisten edellytysten takaamista kautta koko tiedekentän, ei synny myöskään sitä paljon puhuttua huippututkimusta. Yletön kilpailuhenki ja markkinavetoisten sovellusten ylikorostaminen uhkaa sekä tutkijoiden työrauhaa että tämän seurauksena kunnollisten tutkimustulosten saavuttamista.

Tästä huolimatta, jos Himasen Suomi-visio tosiaankin on "samanaikaisesti sekä välittävä että luova", kuten hän itse väittää, hyvä niin. Lukematta hänen "innovaatioraporttiaan Suomalainen unelma" en nyt ota tarkemmin kantaa aiheeseen; en väitä Hesarin taannoisen mainoskampanjan tavoin, että minulla on "parempaa luettavaa", mutta muuta luettavaa kylläkin (muun muassa tutkijakollegojeni korkeatasoisia artikkelikäsikirjoituksia). Himasen raportti löytyy kuitenkin kuulemma verkosta - joten lukekaa ja kommentoikaa, hyvät kansalaiset! Martti-Tapion ärhäkkä kannanotto löytyy alta - suosittelen.

Tänään HS:n kulttuurisivuilla Saska Snellman viittaa Näkökulma-palstalla juuri tuohon Himasen mielipidekirjoitukseen ("Pikku Suomen uusi aamu", HS 30.3.) ja innostuu jopa lopuksi kysymään: "Olisikohan filosofi käytettävissä kulttuuriministeriksi?" Tähänkään en ota nyt äkkiseltään kantaa; tälle foorumille saa jättää kommentteja.

Samoilta kulttuurisivuilta löytyy myös Claes Anderssonin Keskustelua-kirjoitus "Kulttuuri ja hallitusohjelma - viisi ehdotusta". Entisen kulttuuriministerin ehdotuksista numero neljä koskee juuri taiteilijoiden sosiaaliturvaa. Yhtenä ratkaisuna Andersson esittää apurahojen verollepanoa ja siitä seuraavia sosiaalietuuksia, mikä edellyttää apurahojen suuruuden nostamista, jottei apurahansaajan käteen jäävä summa pienene. Onko tämä toteutettavissa niin, ettei jaettavien apurahojen lukumäärästä ja apurahakausien pituudesta jouduta vastaavasti tinkimään? Tälläkin hetkellä taiteen apurahoista pääsee nauttimaan todella pieni vähemmistö ammattitaitoisista taiteentekijöistä.

(P.R.)