Taiteilijaa rangaistaan, mikäli hän koettaa raapia elantoaan kokoon eri töitä tekemällä ja mikäli hän samalla erehtyy tekemään myös oman alansa töitä.
Olemme laittaneet kirjoittajan luvalla takahuoneeseemme eli TATUSOTUrit-blogiin yksityiskohtaisemman selvityksen tapahtumista sekä dokumentit tapaukseen liittyvästä paperisodasta. Niitä pääsee lukemaan tästä. Ne ovat aika hurjaa luettavaa - ja samalla sitä arkea, missä eletään. Tällaisen epäoikeudenmukaisen, kankean ja toivottomuutta ruokkivan järjestelmän pyöritykseen hupenee iso määrä verorahoja. Vaihtoehtoja on löydyttävä!
(L.L.)
* * *
Kuva taiteilijan arjesta on mediassa usein vääristynyt
Arto Dorsén kirjoitti mielipidesivulla, että taiteilijoita pitääkin kohdella yrittäjinä HS (18.3.).
Kommentissaan Dorsén totesi, että jokaisen terveen täysikäisen kansalaisen pitää elättää itse itsensä. Olen tästä asiasta tismalleen samaa mieltä.
Vanhempani ovat tehneet koko ikänsä raskaita, huonosti palkattuja ja epäkiitollisia töitä ja he ovat esimerkillään opettaneet kunnioittamaan työntekoa sekä työntekijää.
Ei siis ole tullut mieleeni laatia elämänsuunnitelmaani sen varaan, että yhteiskunnan ahkerat ja työteliäät minun eloni ja oloni kustantaisivat.
Taiteilijan työ ja ammattikuva ei kuitenkaan vastaa yrittäjän työtä, tässä asiassa Dorsén mielestäni erehtyy.
Kun valmistuin kuvataiteilijaksi, piti myös ratkaista se visainen ja kinkkinen ongelma, mistä hankkia leipää pöytään ja katto pään päälle.
Tein valinnan, joka on monelle taiteilijalle yleinen: aloin paiskoa ahkerasti ns. hanttihommia. Samalla kun tiskasin, siivosin, pesin pyykkiä ja blokkasin likaisia astioita aputarjoilijana, kuvitin ja piirsin sarjakuvia.
Pikku hiljaa tämä taiteellinen valinta alkoi vahvistua omakseni. Mutta ammatillisesti se kulki kuin varjo rinnallani: virallisesti olin sekatyöläinen ja pätkätöissä.
Identiteettini ja minuuteni kannalta keskeistä oli kuitenkin se pienen pieni tulovirta näistä sieluani ravitsevista "taidehommista". Tällaista ristiriitaa pienyrittäjä ei mielestäni suinkaan koe.
Hänelle toiminnan rationaalinen ja taloudellinen menestys on usein keskeisin päämäärä. Senpä vuoksi liiketoiminta suunnitellaan taloudellisesti kestävin kriteerein ja jos tulee virhelaskelmia, niistä on otettava oppia tai luovuttava yritystoiminnasta.
Taiteilija ei kuitenkaan toimi taloudellinen voitto mielessään, vaan useimmiten puhtaasta taiteen tekemisen ilosta ja halusta. Siksi tuo toiminta voi olla myös toivottaman kannattamatonta taloudellisesti.
Niinhän se oli minunkin kohdallani aikoinaan. Tein montakin työtä yhtä aikaa voidakseni toteuttaa itseäni taiteellisesti. Nyt tilanteeni on toisenlainen. Minulla on hieman liikkumavaraa ja iloa taiteellisesta työstäni, joka ei vieläkään ole ainut ja pääasiallinen tulonlähteeni.
Kouluttauduin opettajaksi ja nyt ongelmani ovat toisenlaisia. Olen virallisesti osapäiväinen opettaja. Kuin varjo rinnallani kulkee taiteilijanidentiteettini.
Tämä virallisuuden ja varjon yhdistäminen tuottaa yllättäviä tuloksia. Kun äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen en löytänyt kolmeen kuukauteen työtä, menetinkin yllättäen opetustyön tuottaman työttömyysturvan: olin myynyt yhden kuvituksen puoli vuotta ennen äitiyslomalle jäämistäni!
Tämä riitti työvoimaviranomaisten mielestä todistamaan, että palkkatyöni ei ole merkityksellistä taiteellisen työni rinnalla.
Myös palkkatyöllä maksamani sosiaaliturva oli siis yhtä tyhjän kanssa.
Kun valitin päätöksestä, sain siihen oikaisun - valittaa piti eduskuntaa ja tasa-arvovaltuutettua myöten.
Jos Arto Dorsén vapaa-ajallaan vaikka harrastelee autojen rassausta, trimmaa siinä sivussa hienon Cadillacin ja onnistuu sen myymään jollekin toiselle alan harrastajalle, myyntitapahtumasta ei seuraa, että hän menettää insinöörityönsä tuottaman työttömyysturvan. Riittää, että maksaa verot ja muut asianmukaiset maksut.
Taiteilijalla on kuitenkin toisin: hän saa maksimaalisen rangaistuksen monen eri työn yhdistelmästä. Ymmärtäjiä ei juuri löydy, kyykkyyn potkijoita kyllä.
Tiedonvälityksessä uutisoidaan usein vain kilpailuiden voittohetket ja glorian tähtisade. Näin suurelle yleisölle jää väkisinkin vääristynyt kuva taiteilijan arjesta.
Sirpa Kärkkäinen
kuvittaja, sarjakuvapiirtäjä, opettaja
Helsinki
0 kommenttia:
Lähetä kommentti