Apurahalaki hyväksyttiin eduskunnassa

Juuri niin kuin otsikko sanoo, eduskunnassa äänestettiin vihdoin laista, jonka puolesta taiteen- ja taiteentekijät ovat pitkään taistelleet. Laista hyötyvät luonnollisesti kaikki apurahoilla ajoittain työskentelevät, ammattiin katsomatta. Lain voimaan astuminen ensi vuoden alusta on voitto Tatusotulle, Tieteentekijöiden liitolle sekä muille tieteen ja taiteen järjestöille, jotka ovat olleet mukana lakipykäliä vääntämässä. Me kaikki olemmekin laista onnellisia, vaikka se tässä vaiheessa jättää alle neljän kuukauden mittaiset apurahat ulkopuolelle.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan yksimielinen lausunto lupaa tässä mielessä hyvää, ja itse asiassa jopa yllyttää lain väännössä mukana olleita jatkamaan taistoaan. Valiokunnan lausunnossa nimittäin velvoitetaan hallitusta toimimaan siten, että "hallitus yhteistyössä maatalousyrittäjien eläkelaitoksen ja alan järjestöjen kanssa selvittää mahdollisuudet laajentaa apurahansaajien vakuuttamisvelvollisuutta". Tatusotureiden työ ei siis edelleenkään ole päättynyt. Joudumme vielä kerran kokoamaan voimamme, jotta myös kaikkein pienimmät apurahat saadaan sosiaaliturvan piiriin.

Onneksi kuulemani mukaan MELA, joka sosiaaliturvan järjestää, on näyttänyt vihreää valoa sille, että myös lyhyiden apurahojen pääsy sosiaaliturvan piiriin voitaisiin selvittää. Tämä saattaa vaatia oman tietokonejärjestelmän luomista alle 4kk mittaisille apurahoille tai järjestelmää, joka mahdollistaa lyhyiden apurahojen ketjuttamisen niin, että niistä muodostuu vaadittu yli 4kk mittainen jakso.

Tavallaan onkin ajateltava niin, että hallitus toteutti apurahansaajien sosiaaliturvan niin hyvin kuin se teknisesti on mahdollista siinä eläkejärjestelmässä, joka sosiaaliturvan otti järjestääkseen. Ikävää on, ettei sosiaali- ja terveysministeriön valitsema maatalousyrittäjien eläketurvalaki mahdollista alle neljän kuukauden mittaisten työsuhteiden vakuuttamista. Mielestäni tilanne pitääkin tulkita niin, että hallitus heittää pallon takaisin hyvää yhteispeliä pelanneille taiteen- ja tieteen järjestöille, joiden se toivoo yhteistyössä MELAn kanssa selvittävän, millä tavoin myös lyhyet apurahat saadaan vakuutusturvan piiriin. Toki valtiolla on tässä pelissä oma roolinsa. Tämä rooli on viime kädessä rahoittajan ja lainsäätäjän rooli, vaikka selvitystyö ja pykälät väännettäisiinkin jälleen asianomaisten - ja asiantuntevien - osapuolten työpanosta hyväksi käyttäen.