Apurahansaaja vai yrittäjä... Ei kai taas!?

Yrittäjä vaiko apurahataiteilijia? Tämän byrokraattisen pompotuksen piti jäädä historiaan apurahansaajia koskevan uuden lain myötä. Kaikki ei ikävä kyllä kuitenkaan suju vielä mallikkaasti.

Mela, toisin sanoen Maatalousyrittäjien eläkelaitos, hoitaa nykyään apurahansaajien eläketurva-asioita. (Eläketurvaa koskevia uutisia on julkaistu myös TATUSOTU-blogissa; tietoa löytyy esimerkiksi täältä, täältä ja täältä.)

Nyt Melalla tuntuu kuitenkin olevan pallo hukassa. Laitos ei onnistu tekemään eläkepäätöstä, joka koskee Suomen Elokuvasäätiön myöntämää 10 000 euron käsikirjoitustukea, pähkäillessään sitä, onko kyse "eräänlaisesta yritystoiminnan tukemisesta" vai silkasta apurahataiteilemisesta.

Vain jälkimmäinen, luonnollisesti, oikeuttaa Myel-vakuutukseen.

Elokuvasäätiö ei myönnä yrityksille käsikirjoitustukea, sitä myönnetään vain käsikirjoittajille. Kyse on siis henkilökohtaisesta apurahasta. Eläkepäätöksen pyörittely (joka näin kesälomien aikaan kestää entisestään) tietää tuen saajalle talousvaikeuksia, muusta ahdistuksesta puhumattakaan.

Tässäpä alla siis tapauskertomus, pitkästä aikaa. Kuriositeettina mainittakoon, että Melan nettisivut neuvovat tiedonetsijää toteamalla, että "teille ei ole myönnetty lomittajaa".

Jaa-a, ehkäpä tässä olisi luova ratkaisu pätkätyöläisten lomaongelmiin!

(L.L.)


* * *

APURAHATYÖSKENTELYÄ KOSKEVA SELVITYSPYYNTÖNNE 17.6.2009

Pyydätte näkemyksiäni koskien elokuvakäsikirjoitusapurahatyöskentelyni "mahdollista yrittäjäluonnetta".

Mm. ekonomin koulutuksen saaneena tiedän erittäin hyvin, mikä on yrittäjä ja mitä on "yrittäjäluonne". Minä en ole yrittäjä, en ole koskaan ollut enkä tule olemaan. Minulla ei ole minkäänlaista yritystä.

Olen ammatiltani vapaa taiteilija (näytelmäkirjailija) ja vapaa toimittaja.

Minulla ei ole työsuhdetta apurahan myöntäneeseen Elokuvasäätiöön eikä mihinkään muuhunkaan tahoon. Apurahan turvin tehtävään käsikirjoitustyöhön ei liity minkäänlaista yritystä eikä yritystoimintaa.

Suomen Elokuvasäätiö myöntää käsikirjoitusapurahaa yksityishenkilöille, ei yrityksille. Elokuvasäätiö on itse selvittänyt asian Melaan, jossa ei ilmeisesti tunneta apurahansaajan eläkelakia eikä osata sitä soveltaa.

Lain tarkoituksena on ollut ennen muuta se, että apurahalla työskentelevien taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturva paranee ja pompottelu loppuu. Ikävä kyllä se ei näytä toteutuvan, kun esim. minä joudun opettamaan Melalle lain kirjainta ja tekemään tällaisia selvityksiä.

Yritin saada eläkkeenhakumenettelystä ja oman hakemukseni käsittelyvaiheesta selkoa Melan internetsivuilta, mutta sieltä tuli minulle aina vain vastaus, että "teille ei ole myönnetty lomittajaa". Niin ollen olen apurahansaajan eläkettä hakiessani joutunut soittamaan Melaan lukuisia kertoja, koska siellä ei ole osattu kerralla neuvoa, minkälainen hakumenettely on. Eräs neuvoja sanoi peräti, että [asiaa hoitava virkamies] ei osaa tehdä näitä päätöksiä vielä! Niinpä jouduin lähettelemään hakemukseen liittyviä papereitakin Melaan kahteen otteeseen. Jonkun mielestä voisi olla jopa huvittavaa, että kyseisissä lomakkeissa kysyttiin täsmälleen samat asiat!

Tämä on hyvin raskasta freelancerille, jonka pitäisi koko ajan ideoida projekteja, joilla hankkia uusia apurahoja. Laki kuitenkin velvoittaa apurahansaajan hakemaan eläkevakuutusta, mikäli työskentely kestää vähintään neljä kuukautta, kuten tässä tapauksessa on asianlaita.

On todella outoa, että eläkelaitos ei tunne lakia eikä osaa tehdä päätöksiä ilman että pienen apurahan turvin työskentelevä uhraa aikaansa, energiaansa ja vähäisiä taloudellisia resurssejaan selvityksiin lakiin kirjatuista asioista. Sitä paitsi Melahan olisi jo omilla lomakkeillaan voinut tiedustella "apurahatyöskentelyn yrittäjäluonnetta", mikäli sillä ei ole käsitystä apurahojen ja yritystukien välisestä erosta.

N.N.
vapaa näytelmäkirjailija
vapaa toimittaja
ekonomi, filosofian maisteri