Apurahansaaja vai yrittäjä... Ei kai taas!?

Yrittäjä vaiko apurahataiteilijia? Tämän byrokraattisen pompotuksen piti jäädä historiaan apurahansaajia koskevan uuden lain myötä. Kaikki ei ikävä kyllä kuitenkaan suju vielä mallikkaasti.

Mela, toisin sanoen Maatalousyrittäjien eläkelaitos, hoitaa nykyään apurahansaajien eläketurva-asioita. (Eläketurvaa koskevia uutisia on julkaistu myös TATUSOTU-blogissa; tietoa löytyy esimerkiksi täältä, täältä ja täältä.)

Nyt Melalla tuntuu kuitenkin olevan pallo hukassa. Laitos ei onnistu tekemään eläkepäätöstä, joka koskee Suomen Elokuvasäätiön myöntämää 10 000 euron käsikirjoitustukea, pähkäillessään sitä, onko kyse "eräänlaisesta yritystoiminnan tukemisesta" vai silkasta apurahataiteilemisesta.

Vain jälkimmäinen, luonnollisesti, oikeuttaa Myel-vakuutukseen.

Elokuvasäätiö ei myönnä yrityksille käsikirjoitustukea, sitä myönnetään vain käsikirjoittajille. Kyse on siis henkilökohtaisesta apurahasta. Eläkepäätöksen pyörittely (joka näin kesälomien aikaan kestää entisestään) tietää tuen saajalle talousvaikeuksia, muusta ahdistuksesta puhumattakaan.

Tässäpä alla siis tapauskertomus, pitkästä aikaa. Kuriositeettina mainittakoon, että Melan nettisivut neuvovat tiedonetsijää toteamalla, että "teille ei ole myönnetty lomittajaa".

Jaa-a, ehkäpä tässä olisi luova ratkaisu pätkätyöläisten lomaongelmiin!

(L.L.)


* * *

APURAHATYÖSKENTELYÄ KOSKEVA SELVITYSPYYNTÖNNE 17.6.2009

Pyydätte näkemyksiäni koskien elokuvakäsikirjoitusapurahatyöskentelyni "mahdollista yrittäjäluonnetta".

Mm. ekonomin koulutuksen saaneena tiedän erittäin hyvin, mikä on yrittäjä ja mitä on "yrittäjäluonne". Minä en ole yrittäjä, en ole koskaan ollut enkä tule olemaan. Minulla ei ole minkäänlaista yritystä.

Olen ammatiltani vapaa taiteilija (näytelmäkirjailija) ja vapaa toimittaja.

Minulla ei ole työsuhdetta apurahan myöntäneeseen Elokuvasäätiöön eikä mihinkään muuhunkaan tahoon. Apurahan turvin tehtävään käsikirjoitustyöhön ei liity minkäänlaista yritystä eikä yritystoimintaa.

Suomen Elokuvasäätiö myöntää käsikirjoitusapurahaa yksityishenkilöille, ei yrityksille. Elokuvasäätiö on itse selvittänyt asian Melaan, jossa ei ilmeisesti tunneta apurahansaajan eläkelakia eikä osata sitä soveltaa.

Lain tarkoituksena on ollut ennen muuta se, että apurahalla työskentelevien taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturva paranee ja pompottelu loppuu. Ikävä kyllä se ei näytä toteutuvan, kun esim. minä joudun opettamaan Melalle lain kirjainta ja tekemään tällaisia selvityksiä.

Yritin saada eläkkeenhakumenettelystä ja oman hakemukseni käsittelyvaiheesta selkoa Melan internetsivuilta, mutta sieltä tuli minulle aina vain vastaus, että "teille ei ole myönnetty lomittajaa". Niin ollen olen apurahansaajan eläkettä hakiessani joutunut soittamaan Melaan lukuisia kertoja, koska siellä ei ole osattu kerralla neuvoa, minkälainen hakumenettely on. Eräs neuvoja sanoi peräti, että [asiaa hoitava virkamies] ei osaa tehdä näitä päätöksiä vielä! Niinpä jouduin lähettelemään hakemukseen liittyviä papereitakin Melaan kahteen otteeseen. Jonkun mielestä voisi olla jopa huvittavaa, että kyseisissä lomakkeissa kysyttiin täsmälleen samat asiat!

Tämä on hyvin raskasta freelancerille, jonka pitäisi koko ajan ideoida projekteja, joilla hankkia uusia apurahoja. Laki kuitenkin velvoittaa apurahansaajan hakemaan eläkevakuutusta, mikäli työskentely kestää vähintään neljä kuukautta, kuten tässä tapauksessa on asianlaita.

On todella outoa, että eläkelaitos ei tunne lakia eikä osaa tehdä päätöksiä ilman että pienen apurahan turvin työskentelevä uhraa aikaansa, energiaansa ja vähäisiä taloudellisia resurssejaan selvityksiin lakiin kirjatuista asioista. Sitä paitsi Melahan olisi jo omilla lomakkeillaan voinut tiedustella "apurahatyöskentelyn yrittäjäluonnetta", mikäli sillä ei ole käsitystä apurahojen ja yritystukien välisestä erosta.

N.N.
vapaa näytelmäkirjailija
vapaa toimittaja
ekonomi, filosofian maisteri

Pätkätyöläisellekin täydet lomaoikeudet!

Pätkätyötä tekevällä pitäisi olla samat lomaoikeudet kuin normaalityösuhteessa olevalla. Epätyypilliseen työhön liittyy liian usein epätyypillinen loma.

Lue maikkarin nettisivuilta lisää.

Juha Okko: "Tekijänoikeuksien poistoviikot"

Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Juha Okko kirjoittaa tekijänoikeujupakasta, jonka Sanoma Oy:n viimeaikaiset vaatimukset ovat synnyttäneet. Kirjoitus on alunperin julkaistu Taiteilija-lehden verkkoblogissa, täällä.

* * *

Tekijänoikeuksien poistoviikot

Olemme päässeet seuraamaan viime viikkoina miten maamme suurin mediakonserni on päättänyt muuttaa tekijänoikeuskäytäntöjä. Väkisin, kun lainsäädännössä on "häiriöitä".

Kulttuuriministeri Wallín lykkäsi pitkään hierretyn työsuhdetekijänoikeusolettaman esittelemistä, koska "eri alojen vakiintuneet käytännöt pitää selvittää". Lakimuutosesitystä oli puolustettu sillä, että kullakin alalla vallitsevia vakiintuneita käytäntöjä ei muuteta. Media-alalla vakiintuneita käytänteitä on jo useita vuosia muutettu työnantajien toimesta. Sanoma Oy nousee junaan vasta sen lähdettyä.

Uusi, pakolla tehty käytäntö on aina sama. Tekijän – journalistin, valokuvaajan, kuvittajan, sarjakuvapiirtäjän ym. ym. – on luovutettava kaikki tekijänoikeudet työnantajalle kertakorvausta vastaan. Työnantajalla on oikeus uudelleenjulkaista, myydä tai muokata teos mihin haluamaansa julkaisuformaattiin tai -yhteyteen tahansa. Sopimuksiin sisältyy ehto, että sopimus koskee myös KAIKKIA samalle työnantajalle JO TEHTYJÄ työsuoritteita.

Muutama vuosi sitten kohkattiin "uudesta taloudesta". Uuden talouden kivijalka on immateriaalioikeuksien tuottaminen ja myynti. Tarkoittaa suurinpiirtein samaa kuin sisällöntuotanto. Oivallus on loistava: tehdään ei mistään jotain ja myydään se. Ei-mikään ei-mistään ei voi maksaa paljon. Huikeat voitot!

Siis: ei-kukaan – vaikkapa taiteilija – tuottaa sisällön. Minä, uuden talouden yritys, ostan sen 50 eurolla. Sen jälkeen se on minun. Hamaan maailman tappiin. Voin myydä, vaihtaa ja muokata eli tuotteistaa sitä miten haluan.

Perinteinen savupiipputeollisuus on aina toiminut siten, että työsuhteessa syntynyt keksintö on työnantajan omaisuutta. Keksijä on voinut saada – jos idea on ollut katsottu tuottavaksi – ylimääräisen palkkion tai palkinnon kekseliäisyydestään. Samaa logiikkaa siirretään nyt luoville aloille. Oli työsuhdetta eli ei.

Länsimainen tekijänoikeusperiaate, joka on myös kirjattu kansainvälisiin sopimuksiin ja sivistysmaiden lakeihin, lähtee tekijänoikeuden universaalisuudesta. Tekijällä on ensi- ja viimekätinen oikeus päättää työnsä käytöstä. Toki moni journalisti, oppikirjan tekijä, valokuvaaja tai kuvittaja on luopunut työsuhteessa, työnantajan antamissa tehtävissä ja työnantajan maksamalla ajalla tehtyjen teosten oikeuksista. Nykyisistä, entisistä ja tulevista käytöistä on voitu sopia.

Sopiminen ei kuitenkaan enää kuulu suurten yritysten repertuaariin. Ainoa tekijälle jäävä oikeus on laittaa nimi paperiin sekä mennä oikeuteen vastaamaan teoksestaan, jos se julkaistaessa loukkaa jonkun kunniaa tai aiheuttaa vahingonkorvausvaateen. Tällöin tekijä onkin yllättäen ainoa vastuunkantaja.

Huolimatta Kuvasto ryn tärkeästä työstä kuvataiteilijoiden tekijänoikeusasioissa, eivät tekijänoikeudet – vielä - tuota kuvataiteilijoille useimmissa tapauksissa kovinkaan paljon. Voisi ajatella, että nyt käynnissä oleva prosessi ei meitä koske. Tämä on virheellinen ajatus.

Tekijänoikeus ja tekijän oikeus omaan työhönsä on kuin kivitalo, jonka sokkelia yritetään nyt häivyttää. Jokainen tietää, että perustuksen pettäessä talo romahtaa. Markkinatalouden nimissä, media-alan(kin) itse aiheutettujen taloudellisten ja levikillisten ongelmien vuoksi yritetään hävittää jotain paljon isompaa. Tekijänoikeudet kehittyivät yhtä jalkaa sananvapauden käsitteen ja käytännön kanssa. Sananvapaus puolestaan on perusehto demokratialle, kansalaisten mahdollisuudelle vaikuttaa omaan elämäänsä ja taiteen vapaudelle. Jos aloitetaan tekijänoikeuksista, mihin lopetetaan? Vai menikö juna jo?

Juha Okko
Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja