Itsensä työllistävien sosiaaliturva

Jätin viime viikolla sosiaali- ja terveysministeriön vastattavaksi kirjallisen kysymyksen ns. itsensä työllistävien työttömyys- ja sosiaaliturvan parantamisesta.

KIRJALLINEN KYSYMYS
Itsensä työllistävien sosiaali- ja työttömyysturva
Eduskunnan puhemiehelle

Suomalaisilla työmarkkinoilla on käynnissä suuri murros, jossa ennen tyypilliset työnteon muodot ovat käymässä harvinaisiksi ja epätyypillisinä pidetyt työsuhteet yleistyvät. Jatkuvat ja kokoaikaisen työn sijaan työtä tehdään yhä useammin määrä- ja osa-aikaisesti, vuokratyönä tai projektityönä.

Perinteinen työvoiman kahtiajako yrittäjiin ja palkansaajiin on myös murtumassa. Kasvava joukko ihmisiä tekee työtä palkansaajuuden ja yrittäjyyden välimaastossa, itsensä työllistäen. Itsensä työllistäviä on työmarkkinoilla jo arviolta 130 000.

Sosiaaliturvalainsäädäntöä ei kuitenkaan ole riittävästi päivitetty vastaamaan muuttunutta tilannetta. Lainsäädäntö perustuu edelleen palkansaaja-yrittäjä-dualismiin, johon itsensä työllistävät eivät sovi. Koska välimuotoja ei ole, itsensä työllistävät tulkitaan joko palkansaajiksi tai yrittäjiksi riippumatta siitä, mikä tulkinta vastaa todellisuutta tai olisi henkilön edun mukaista.

Esimerkiksi työttömyysturvan osalta itsensä työllistävät tulkitaan kategorisesti yrittäjiksi. Yrittäjien työttömyysturva palvelee itsensä työllistäviä kuitenkin huonosti. Se on palkansaajan turvaa kalliimpi ja sen ehdot muutenkin tiukemmat, koska yrittäjän katsotaan mahdollisella voitollaan voivan kompensoida mahdolliset riskit. Itsensä työllistävien ansiot ovat kuitenkin järjestelmällisesti yrittäjää ja jopa palkansaajaa pienemmät. Työsuhteen muoto saattaa myös vaihdella yrittäjyyden ja palkansaajuuden välillä lyhyenkin ajan kuluessa, mihin työttömyysturva ei ehdi reagoida.

Nykyisellään itsensä työllistävien ei usein kannatakaan vakuuttaa itseään yrittäjäkassassa, koska turva on liian kallista eikä sitä tarvitessa edes saa. Näin ollen itsensä työllistävillä ei usein käytännössä ole sosiaaliturvaa lainkaan.

Oikeuden sosiaaliturvaan pitäisi kuitenkin toteutua työnteon muodosta riippumatta. Sosiaaliturvalainsäädäntöä on päivitettävä niin, että se tunnistaa erilaiset työn teettämisen ja tekemisen muodot..

Itsensä työllistäviä työskentelee erityisen paljon ns. luovilla aloilla, joiden merkitys kansantalouden käyttövoimana on kasvamassa. Onkin yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, että työn tekemisen edellytyksiä itsensä työllistävien ammattilaisten osalta tuetaan. Tähän kuuluu asianmukaisen sosiaaliturvan järjestäminen.

Itsensä työllistäviä freelance-journalisteja edustava Journalistiliitto on ehdottanut esimerkiksi, että työttömyysturvalainsäädäntöön olisi luotava uusi, palkansaajiin rinnastettava kategoria itsensä työllistäville. Toinen vaihtoehto voisi olla lähentää palkansaajien ja yrittäjien työttömyysturvan ehtoja toisiinsa.

Vanhasen II hallituksen aikana säädetty laki apurahansaajien työttömyys- ja sosiaaliturvasta on esimerkki siitä, että lainsäädäntö voidaan päivittää tunnistamaan uudet työn muodot. Lain perusteluissa todetaan, että apurahansaaja on esimerkki itsensä työllistävästä, joka on kuitenkin mielekästä rinnastaa pikemminkin palkansaajaan kuin yrittäjään. Laki apurahansaajien sosiaaliturvasta takaa apurahansaajalle vastaavan ansioihin sidotun sairauden aikaisen turvan ja eläketurvan kuin työsuhteessa oleville. Laki valmisteltiin työministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön välisenä yhteistyönä näiden molempien ministeriöiden asiantuntemusta käyttäen. Laki esiteltiin sosiaali- ja terveysministeriössä.

Sosiaaliturvalainsäädännön kokonaisvaltainen päivittäminen edellyttää, että ensin selvitetään, millaisia puutteita työ- ja sosiaalilainsäädännössä on pätkätyöntekijöiden, itsensä työllistävien ja muiden ”epätyypillistä” tai ”uutta” työtä tekevien kannalta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

mitä sosiaali- ja terveysministeriössä on tehty itsensä työllistävien oman sosiaali- ja työttömyysturvan järjestämiseksi muiden kuin apurahansaajien osalta ja

onko ministeriössä valmiutta käynnistää selvitys lainsäädännön kokonaisvaltaiseksi päivittämiseksi niin, että se ottaa huomioon epätyypillistä työtä tekevät?



Helsingissä 10 päivänä maaliskuuta 2010

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr