Eduskunnassa keskustellaan taideaineiden tulevaisuudesta

Eduskunnan Arkadia -seura järjestää keskustelutilaisuuden "Perusopetuksen tuntijako muuttuu - mitä tapahtuu taideaineille?" eduskuntatalon auditoriossa to 25.3. klo 17.00

Eduskunnan turvajärjestelyjen takia ilmoittautuminen on välttämätöntä 24.3. mennessä timo.turja@eduskunta.fi tai Sanna Salo 09-432 4005; Timo Turja 09-432 3403.

TERVETULOA!

Ohjelma:

Avaussanat
Arkadia - seuran puheenjohtaja, kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto

Kasvatus, kulttuuri ja taide tulevaisuuden yhteiskunnassa
Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtaja Leif Jakobsson

Mitä me vaadimme?
Tekstiiliopettajaliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja Jaana Inki
Koulujen musiikinopettajat ry:n hallituksen puheenjohtaja Johanna Nurmesniemi-Heino
Kuvataideopettajat ry:n hallituksen puheenjohtaja Hannele Parviala

Taiteilija taidekasvattajana
Tanssija, koreografi Hanna Brotherus
Valokuvaaja, taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolainen

Kansanedustajien kommenttipuheenvuorot
Tuomo Hänninen (kesk), Tuula Peltonen (sd), Heli Järvinen (vihr), Sari Palm(kd) (muiden puolueiden edustajat varmistuvat myöhemmin)

Keskustelua

Loppusanat
Arkadia -seuran puheenjohtaja, kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto

Kahvitarjoilua

***

Turvatarkastusten tähden paikalle kannattaa saapua hyvissä ajoin. Sisäänpääsy Mannerheimintieltä katsottuna eduskuntatalon vasemmanpuoleisesta yleisösisäänkäynnistä.

Puheenvuorojen ja keskustelun kokonaiskesto on arviolta puolitoista tuntia.

***

Eduskunnan Arkadia-seura on yhdistys, jonka tarkoituksena on luoda edellytyksiä kansanedustajien ja kulttuurielämän edustajien väliselle yhteydenpidolle sekä edistää maamme kulttuurioloja, kulttuuripoliittista keskustelua ja jäsenkunnan laaja-alaista kulttuurin tuntemusta.

Itsensä työllistävien sosiaaliturva

Jätin viime viikolla sosiaali- ja terveysministeriön vastattavaksi kirjallisen kysymyksen ns. itsensä työllistävien työttömyys- ja sosiaaliturvan parantamisesta.

KIRJALLINEN KYSYMYS
Itsensä työllistävien sosiaali- ja työttömyysturva
Eduskunnan puhemiehelle

Suomalaisilla työmarkkinoilla on käynnissä suuri murros, jossa ennen tyypilliset työnteon muodot ovat käymässä harvinaisiksi ja epätyypillisinä pidetyt työsuhteet yleistyvät. Jatkuvat ja kokoaikaisen työn sijaan työtä tehdään yhä useammin määrä- ja osa-aikaisesti, vuokratyönä tai projektityönä.

Perinteinen työvoiman kahtiajako yrittäjiin ja palkansaajiin on myös murtumassa. Kasvava joukko ihmisiä tekee työtä palkansaajuuden ja yrittäjyyden välimaastossa, itsensä työllistäen. Itsensä työllistäviä on työmarkkinoilla jo arviolta 130 000.

Sosiaaliturvalainsäädäntöä ei kuitenkaan ole riittävästi päivitetty vastaamaan muuttunutta tilannetta. Lainsäädäntö perustuu edelleen palkansaaja-yrittäjä-dualismiin, johon itsensä työllistävät eivät sovi. Koska välimuotoja ei ole, itsensä työllistävät tulkitaan joko palkansaajiksi tai yrittäjiksi riippumatta siitä, mikä tulkinta vastaa todellisuutta tai olisi henkilön edun mukaista.

Esimerkiksi työttömyysturvan osalta itsensä työllistävät tulkitaan kategorisesti yrittäjiksi. Yrittäjien työttömyysturva palvelee itsensä työllistäviä kuitenkin huonosti. Se on palkansaajan turvaa kalliimpi ja sen ehdot muutenkin tiukemmat, koska yrittäjän katsotaan mahdollisella voitollaan voivan kompensoida mahdolliset riskit. Itsensä työllistävien ansiot ovat kuitenkin järjestelmällisesti yrittäjää ja jopa palkansaajaa pienemmät. Työsuhteen muoto saattaa myös vaihdella yrittäjyyden ja palkansaajuuden välillä lyhyenkin ajan kuluessa, mihin työttömyysturva ei ehdi reagoida.

Nykyisellään itsensä työllistävien ei usein kannatakaan vakuuttaa itseään yrittäjäkassassa, koska turva on liian kallista eikä sitä tarvitessa edes saa. Näin ollen itsensä työllistävillä ei usein käytännössä ole sosiaaliturvaa lainkaan.

Oikeuden sosiaaliturvaan pitäisi kuitenkin toteutua työnteon muodosta riippumatta. Sosiaaliturvalainsäädäntöä on päivitettävä niin, että se tunnistaa erilaiset työn teettämisen ja tekemisen muodot..

Itsensä työllistäviä työskentelee erityisen paljon ns. luovilla aloilla, joiden merkitys kansantalouden käyttövoimana on kasvamassa. Onkin yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, että työn tekemisen edellytyksiä itsensä työllistävien ammattilaisten osalta tuetaan. Tähän kuuluu asianmukaisen sosiaaliturvan järjestäminen.

Itsensä työllistäviä freelance-journalisteja edustava Journalistiliitto on ehdottanut esimerkiksi, että työttömyysturvalainsäädäntöön olisi luotava uusi, palkansaajiin rinnastettava kategoria itsensä työllistäville. Toinen vaihtoehto voisi olla lähentää palkansaajien ja yrittäjien työttömyysturvan ehtoja toisiinsa.

Vanhasen II hallituksen aikana säädetty laki apurahansaajien työttömyys- ja sosiaaliturvasta on esimerkki siitä, että lainsäädäntö voidaan päivittää tunnistamaan uudet työn muodot. Lain perusteluissa todetaan, että apurahansaaja on esimerkki itsensä työllistävästä, joka on kuitenkin mielekästä rinnastaa pikemminkin palkansaajaan kuin yrittäjään. Laki apurahansaajien sosiaaliturvasta takaa apurahansaajalle vastaavan ansioihin sidotun sairauden aikaisen turvan ja eläketurvan kuin työsuhteessa oleville. Laki valmisteltiin työministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön välisenä yhteistyönä näiden molempien ministeriöiden asiantuntemusta käyttäen. Laki esiteltiin sosiaali- ja terveysministeriössä.

Sosiaaliturvalainsäädännön kokonaisvaltainen päivittäminen edellyttää, että ensin selvitetään, millaisia puutteita työ- ja sosiaalilainsäädännössä on pätkätyöntekijöiden, itsensä työllistävien ja muiden ”epätyypillistä” tai ”uutta” työtä tekevien kannalta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

mitä sosiaali- ja terveysministeriössä on tehty itsensä työllistävien oman sosiaali- ja työttömyysturvan järjestämiseksi muiden kuin apurahansaajien osalta ja

onko ministeriössä valmiutta käynnistää selvitys lainsäädännön kokonaisvaltaiseksi päivittämiseksi niin, että se ottaa huomioon epätyypillistä työtä tekevät?



Helsingissä 10 päivänä maaliskuuta 2010

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr

Uusi painos Keikkatyöläisen sosiaaliturvaoppaasta

Lainaan Sanna Nyqvistin viestiä Kirjallisuudentutkijoiden Seuran sähköpostilistalaisille:

Taide- ja journalistialojen ammattiliitot ovat julkaisseet uuden painoksen Keikkatyöläisen sosiaaliturvaoppaasta, josta lienee hyötyä myös monelle KTS:n jäsenelle. Opas löytyy verkosta osoitteesta:

http://www.freet.fi/hyvatietaa/tiedostot/SOSIAALITURVAOPAS.pdf

Oppaan esittelyn voi lukea Journalisti-lehden sivuilta:

http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2010/05/artikkelit/omaa_sairauslomaa/patkatyontekijan_sosiaaliopas_pa/

Keväisin terveisin,

Sanna Nyqvist
KTS:n varapuheenjohtaja

Äitinä ja tutkijana tasa-arvoisessa Suomessa (Duodecim-kustantamon lehdistötiedote)

LEHDISTÖTIEDOTE 5.3.2010

Äitinä ja tutkijana tasa-arvoisessa Suomessa

Perhe lasketaan miehelle ansioksi yhteiskunnan näkyvimmillä paikoilla, mutta entä naiselle? Ajankohtaiset uutiset politiikan huipulta saavat kysymään, edellyttääkö vaativa ura naiselta äitiydestä luopumista. Tutkijan työhön liittyy apurahajärjestelmästä ja pätkätöistä johtuen taloudellinen epävarmuus, mikä korostuu etenkin lastenhankinnan yhteydessä. Tutkijoiden kohtaamat ongelmat ovat tuttuja myös muun muassa taiteilijoille, muille pätkätyöläisille ja pienyrittäjille.

Uutuuskirja Tutkimusmatkoja äitiyteen on laatuaan ensimmäinen suomalainen kokoomateos, joka käsittelee äitiyden ja tutkijantyön yhdistämistä. Kirjassa yli kolmekymmentä naista kertoo kokemuksistaan ja tarjoaa kohtaamiinsa ongelmiin erilaisia ratkaisuja sekä henkilökohtaisella että institutionaalisella tasolla. Omakohtaiset kertomukset tarjoavat vertaistukea vaativan elämänvaiheen kanssa painiville tutkijanaisille. Kirja pyrkii osoittamaan, kuinka – ongelmista huolimatta – tutkimustyön ja äitiyden yhdistäminen voi olla paitsi mahdollista myös antoisaa.

Taloudelliset kysymykset ovat pätkätöiden leimaamassa yliopistomaailmassa ja perheenperustamisen kuormittavassa elämänvaiheessa keskeisiä. Kirjassa professori emerita Lea Pulkkinen kysyy, miksi vanhempainvapaiden korvaukset eivät ole samoja kaikille ja riippumattomia työsuhteista, jolloin naiset voisivat rytmittää perhe- ja työelämäänsä haluamallaan tavalla. Tutkija ja tuntiopettaja Susanna Itäkareen kokemuksen mukaan tutkijaäiti on helposti yhden miehen päässä köyhyydestä.

Monia naisia painavat "hyvän äitiyden" kapeat määritelmät. Tutkimusassistentti Annamari Huovinen pohtii, kuinka raskaus, synnytys ja äitiys eivät tunnu sopivan siihen rationaalisen ajattelun malliin, johon yhteiskunta meitä kasvattaa. Hän uskoo, että tämän vuoksi moni nainen kokee äitiyden vaikeana, jopa kaoottisena oman persoonan murtumisena.

Tutkijanuraa miettivät naiset pohtivat myös sitä, minkälaisia aukkoja uralle ja julkaisuluettelolle äitiyslomat aiheuttavat. Tosiasiassa äidit julkaisevat kuitenkin enemmän kuin vastaavassa uravaiheessa olevat lapsettomat naiset, toteaa kirjassa Väestöliiton erikoistutkija Anna Rotkirch. Professori (mvs.) Elina Vuola kannattaa äitiyden näkyväksi tekemistä ja politisoimista esimerkiksi siten, että ansioluettelossa äitiys- ja vanhempainvapaat tuodaan esiin.



Tutkijoina työskentelevien dos. Anna Keski-Rahkosen, dos. Camilla Lindholmin, FM Johanna Ruohosen ja VTM Maria Tapola-Haapalan toimittamassa kirjassa näkyy yliopistomaailman ja äitiyden monenlainen kirjo, tohtorikoulutettavasta emeritaprofessoriin ja taidehistorioitsijasta fyysikkoon, lapsettomuushoidoista monilapsisiin uusperheisiin ja kaksikymppisistä äideistä nelikymppisiin ensisynnyttäjiin. Toimittajien mukaan äitiyttä voisi tarkastella myös oppina johtajuudesta ja kriisien hallinnasta. Vaativaa koulusta ei pidä mitätöidä naisen tullessa äidiksi.

Kirjan arvostelukappaleiden tilaukset: heidi.suvanto(at)duodecim.fi
Lisätietoja:
Camilla Lindholm, camilla.lindholm(at)helsinki.fi puh. 040 717 9691
Johanna Ruohonen, jokruoh(at)utu.fi puh. 040 516 3475
Maria Tapola-Haapala, maria.tapola(at)helsinki.fi puh. 050 588 6399
Markkinointipäällikkö Mari Ketola, Kustannus Oy Duodecim, mari.ketola(at)duodecim.fi, 050 581 9221